nyt kun vuosi päättyy oon kirjottanu jo yli sata postausta. ihan hyvin taitais olla siihen nähen että alotin vasta muutamia kuukausia sitten. nyt toivoisin että saisin jonkinnäköstä palautetta blogista. minkälaisista postauksista on tykätty. mitä enemmän. mitä vähemmän. ehdotuksia ja mielipiteitä. kiitos.

magneettimies (2009)

luulin ettei tätä enää ees näytetä lahessa mut olipas viel aineki tänää näytös kino iiriksessä 11.30. kerkeshän tän jälkee sit käydä vähä soppailee ennen ku palas sinne kattomaa mies valkoisessa puvussa (1951).

arto halosen magneettimies kertoo mystisen pekka strengin elämästä ja kuolemasta. kertojaäänenä toimii olavi uusivirta, joka lukee lähinnä strengin kirjoittamia kirjeitä ja lopussa näytetään vähän pärstääkin kun hän esiintyy strengin tribuuttikeikalla nyt kuluvan vuoden helmikuussa. miestä muistelee ystävät ja kylänmiehet eli lähinnä suku ja tasavallan presidentin jäsenistö, jonka kanssa pekka strengin kakkosalbumi magneettimiehen kuolema on tehty. myös mm. vesa-matti loiri jakaa aatteitaan ja kiroaa itteään ettei aikoinaan tullu soittamaan levylle huilua vaikka pekka erityisesti sitä toivoi. vilmiprokkikset puski päälle ni ei vesku kerenny.

ihan mukavastihan dokkari on toteutettu ja kyl ihan kohtuu liikuttuneena sai poistua salista. kiva yksityiskohta ihan näin off-topic, että arto halosen takana näkyy hyllyllinen vhs-kasetteja joista moni oli kääritty kuoriin joiden kannet on vanhoista kunnon katso-lehdistä. sillon kun katso-lehti oli vielä hyvä lehti niin sen mukana tuli valmiit kannet johkin viikon elokuvaan jonka sitten saattoi nauhottaa ja pisti kannet vaan koteloon ja nättiä tuli. voi että niitä aikoja. tänää tulleessa episodi-lehessäki oli mainiot vhs-fiilistelyt. huhhei. mutta se siis on aina mun mielee että näytetää kaverin leffahylly, ketä haastatellaa. sen hyllyn sisältöhän tietty kertoo enemmän ku se mitää sanoo.

noh olipa informatiivista. enivei jos tykkää dokkareista ja/tai 70-luvun musasta progest tms. etenki pekka strengistä ni suosittelen..

until light takes us.

voisin tästäki ny nopeesti jotai kertoa. helsingissä night visions -festareilla siis oli viikonloppuna näytös tästä dokkarista. odotukset oli aika korkealla. pätkä oli ihan ok.

pääosassa on fenrizin "jokapäiväisen elämän" seuraaminen ja haastattelut sekä varg vikernessin vankilahaastattelut. myös frostia seurataan ihan mukavan paljon ja näytetään mm. performanssi jonka hän suorittaa bm-taiteen näyttelyssä. frost syöksee showssaan tulta, tuhoaa sohvan puukolla ja viiltelee itseään. haastatteluja saadaan myös hellhammerilta, immortalin jäpiköiltä ja faustilta (joka ollaan kuvattu perus naamaa näyttämättä ja ääni muunneltuna). ulverin garm nähdää myös hyvin pikasesti. näkyvimmin (eli näkymättömin) puuttuu emperorin tyypit ja satyr, mistä lie johtuu. ehkä myös gorgorth mutta sillä on ollu omat tilanteensa tässä dokumentin kuvausten aikana. sinänsähän ideana oliki pitää ihan tää peruspiiri aiheena.

musiikkina soi paljon ulverin rauhallisempi tuotanto, mayhem, darkthrone jne. bm. mutta alku- ja loppumusiikkeina käytetty múm on ihan mielenkiintonen valinta. hyvä toki.

vanhoja videopätkiä yhekskytluvun alusta näytetään jonkinverran ja vanhat asiat käydään taasen läpi. ei dokkari paljoa mitään uutta tuo niille jotka asiaan ovat perehtyneet. ja jos on lukenu lord of chaos -kirjan eli suomeksi kaaoksen ruhtinaat, niin siitä on saanu tämän kaiken jo irti ja kymmenisen kertaa enemmän. fenriziä on tosin aina hauska seurata ja frostia myös. siinä dokkarin parhaat palat. musiikin lisäksi tietysti.

sunn o))): dømkirke (2008)

dømkirke on livenä 900-vuotiaassa bergenin katedraalissa borealis festivaaleilla 2007 äänitetty vain vinyylille painettu sunn o))) -messu. se kumartaa keskiaikaiseen synkkään gregoriaaniseen musiikkin päin. vokalistina toimii attila csihar, joka on ehdottomia laulajasuosikkejana kautta aikojen. hänetkin pääsee onneks taas todistamaan ens kuussa mayhemin yhteydessä. tuskin tulee olemaan sen huonompi keikka ku viimeksikään. päinvastoin, sikäli jos painopiste tosiaan olisi sillä bm-virstanpylväällä n:o 1 eli de mysteriis dom sathanasilla.

mutta nythän on tosiaan kyse sunn o))):sta joka kumminkin on aika eri kaliiperia ku meihemi. attila laulaa gregoriaanilaisittain synkän puhuvasti säästellen ja kylmiä väreitä nostattaen. äänimaailma on pääosassa ja laulua siis on lähinnä vain silloin tällöin.

musiikillisesti liikutaan siis drone doomin alueilla ja levyä tulis kuunnella kovalla ja siihen keskittyä täysin. mieluiten siis kuulokkeilla pimeessä kuten oon toistaseks vain tehnykki. ja vaikka silmät kiinni juuri ja juuri hereillä ollessa. niinku eilen tein ja kyl pikkasen pelästy ku piti mennä vaihtamaa puolta ja avas silmät ja tajus et on sitteki tässä maailmassa.

levyä ei oo siis julkastu eikä julkasta muuten ku vinyylipainoksena. kappaleita on yhtä paljon ku puolia kahella levyllä eli neljä. kukin puoli kestää noin vartin eli pituus on sen tunnin verran.

teoksen avaa why dost thou hide thyself in clouds? joka perustuu kirkkourkujen muutamaan ikuisuuksia kestäviin nuotteihin ja attilan jumalaisiin vokaaleihin jota aloitusraidassa on verrattaen tosi paljon. cannon ja cymatics on sinänsä monipuolisempaa matskua ku kitarat yms. astuu kuvioihin. upean kokonaisuuden päättää masks the Ætmospheres jossa palataan taas minimalistiseen asuun. helvetin tunnelmallista, vallottavaa, pelottavaa ja synkkää musaa. soundit on tosi järeet, matalat ja soitanta hiiiidastemposta. tunnelmointilevyistä parhaita.

konstantin yershov: velho (viy, 1967)

tänää kino iiriksellä oli tarjottavana harvinaista herkkua. venäläinen fantasiaelokuvana starttaava kauhutarina velho kuusikymmentäluvun lopulta.

alku on hyvin perinteistä venäläistä elokuvaa ja tarina aika perinteistä venäläistä fantasiatarustoa. kaikkiaan jotakuinki reilu puolet elokuvasta on aika pirun venäläistä. eli votkoo ryypätää, lauletaa ja tanssitaa ripaskaa. mutta sitte se alle puolet on perinteistä kuuskytluvun kauhua samaan malliin kun hammerin ja roger cormanin tuotanto.

se kauhuosasto osaa sitte tosiaa toimia hyvin. se on suurelta osin lähinnä erinomaista kökkistä, mutta intensiivisimmillään ei oikeastaan yhtään sen huonompaa kun kärkitason kauhu. juonellisesti aika kepeää mutta jollain lailla kauhua oikeesti rakennetaan aika taitavasti, ei tarinalla vaan tunnelmalla. venäläiset osaa tosiaan kuvata. kuvat on kauniita ja vaikuttavia ja juuri tuo remellyksen jälkeinen seesteinen hetki kerää jännitettä kunnes alkaa se kauhu. kauhu perinteisimmillään joka yltyy kohtaus kohtaukselta aina pidemmälle johtaen lopun huvittavaltakin näyttävään kliimaksiin.

elokuvaa voi suositella venäläisen elokuvan ystäville sekä 60-luvun, roger cormanin yms. ja muun kökkökauhun ystäville.

Until the light takes us (2008)

äskesessäkin jutussa mainitsin ton misanthropen (2007) joka on aineki omia suosikki black metal-dokkareita. se ei sinänsä siis kerro skenestä vaan darkthronen jäpiköitten hengailua mökkimiljöössä. sympaattista. etenki alun pilkkiminen ja illanviettohetket. myös satyriconin roadkill extravaganza (2006) on tosi hauska viihdepaketti jossa seurataa bändin kiertue-elämää aika humoristisissa merkeissä. skenestäkin kertovia dokkareita on tehty kumminki jo jonkin verran. esimerkiksi äskettäin mayhemiin keskittyvä once upon a time in norway (2008). se ei tosin ole parhaasta päästä mutta ihan ok.

pointtihan tässä siis on se että nyt ehkä on tehty "se" dokumentti black metalista. se joka kertoo kaiken ja jossa näytetään kaikki. itse varg vikernesiäkin on käyty haastattelemassa linnassa tätä varten. muutama kuukausi sitten hän tosin jo vapautuikin. musiikkia dokkarissa on luvassa mm. burzumilta, gorgorothilta, ulverilta ja sitten toisaalta múmiltakin.

suomeen elokuva tulee näytille night visions- festivaalien yhteyteen. näytös on 31.10 klo 21.00 elokuvateatteri maxim 2:ssa.

until the light takes us -traileri youtubessa
until the light takes us -kotisivut
night visions festival

a damn fine cup of coffee

- How do you take your coffee, Agent Cooper?
- Black as midnight on a moonless night.
- Pret-ty black.

elokuvahistorian ensimmäiset peipet.

mary pickford (1892-1979, aktiivinen ura 1909 lähtien)




lillian gish (1893-1993, aktiivinen ura vuodesta 1912)

tyttö joka leikki tulella (flickan som lekte med elden, 2009)

ruotsalaisen millenium-trilogian keskimmäinen osa tyttö joka leikki tulella jatkaa miehet jotka vihaavat naisia (män som hatar kvinnor, 2009) tarinaa vuoden päivät edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen. synkeän sävyinen androgyyni lisbeth salander on kierelly maailmaa ja ruotsiin palattuaan hän muuttaa yhteen miriam wu nimesen naisen kanssa. kohta alkaakin tapahtua kun ihmisiä alkaa löytyä salaperäisestä murhattuina. lisbethiä epäillään murhista ja hän lähtee sekä pakosalle että selvittämään tapahtumia. alkaa paljastua yhtä sun toista hänenkin sukutaustoistaan.

toisin ku sarjan ensimmäisessä osassa lisbeth ja salapoliisi mikael blomkvist ei työskentele suoranaisesti yhdessä. pääpaino onkin tällä kertaa selkeästi lisbethissä. hahmohan on kieltämättä hyvä että ei siinä mitään vikaa ole että häntä niin kovasti seurataan. mutta harmittaahan se ettei niin sulavasti toiminu yhteistyö mikaelin kanssa ole nyt läsnä. mikael ei yksinään ole ihan niin mielenkiintoista seurattavaa, poisluettuna muutamia hetkiä jolloin hän loisti, eritoten kohdissa jossa hän käsitteli huorissa käyvää miestä joka sattu tietämään asioita jotka niin kovin mikaelia kiinnosti.

traileri elokuvasta ei ollu kovinkaa houkutteleva. se oli aika toiminnan täyteinen. elokuva kaikkiaan ei ole sitä. mun mielestä väkivaltaa on ehkä vähemmän ku ekassa osassa. mutta kaikki tappelukohtaukset on tehty todella laadukkaasti ja hyvällä maulla. väkivalta siis näyttää tosi hyvältä. mistään kuvottavasta ei kumminkaan ole kyse tällä kertaa. mutta vaikea tälläsestä elokuvasta on ehkä tehä älyttömän hyvää traileria, elokuva kun on niin selkeästi juonivetoinen. juoni ikävä kyllä ei kanna tällä erää niin hyvin kun erinomaisessa miehet jotka vihaavat naisia. siinä tarina oli monipuolinen, hieman yllättäväkin paikoin ja eteni pikkuhiljaa älyttömiin mittasuhteisiin. taas niitä naisia vihataan ja taas sietäisi tietyt miehet päästää päiviltään. mistään feministipaatoksesta ei siis silti todellakaan ole kyse. tarina on ehkä enemmänkin keskiverto ruotsalaisen tv-dekkarin tasoa. mutta kannattaa katsoa jos piti ekasta osasta. ja eihän siihen päätösosankaan ensi-iltaa ole enää kauaa. kyllä tämä niinkin hyvä oli että sen näkemistä odottaa oikeastaan aika innoissaan.

stieg larssonin oli wikipedian mukaan tarkotus kirjottaa millenium-sarjastaan kymmenen osainen. nämä kolme romaania jotka kaikki filmatisoitiin hän kerkesi kirjottaa kokonaan mutta ne julkastiin vasta kirjailijan kuoleman jälkeen. se on iso menetys ja oishan se ollu kiva saada tämän tasoinen pitempi elokuvasarja.

ponyo rantakalliolla (gake no ue no ponyo, 2008)

yli vuoden japanin ensi-iltansa jälkeen ponyo on rantautunut suomeenkin. ja kun kerran sitä suomenkielistä dubbausta niin kerran on työstetty ei lahteen alkuperästä saatu sitten ollenkaa. pekka lehtosaari on ohjannut kaikkien miyazakin suomeen tulleiden elokuvien dubbaukset ja varmasti mallikkaasti ennenkin koska ainakin tällä erää toteutus on ensiluokkaista. kiitos siitä ettei ainakaan ärsyttänyt kuunnella tätä suomeksi. äänirooleissa aada kuoppa, akira takaki, elena leeve ja ismo alanko

hayao miyazakin uutuus on herkkua animen ystäville ja tietysti etenkin studio ghiblin ystäville. edellisestä miyazakista on jo viisi vuotta ja onhan tässä taas asioita muuttunut. mestarin jälki on todella tunnistettavissa mutta uudistumiskykyinen hän on. mutta on ennenkin siirrytty totoron (1988) unenomaisesta lapsuudenkuvauksesta princess mononoken (1997) raakoihin näkymiin ja sitten taas henkien kätkemän (2001) liki eeppisiin mittoihin vedettyyn tarinankerrontaan.

tälläkertaa suurin muutos taitaa olla piirrosjäljessä. se pistää silmään pitkään eikä siihen meinannut aluks ottaa tottuakseen. tottakai hieno asia että tietokoneiden apu on jätetty taakse ja jälki on tehty mahdollisimman perinteisin keinoin. siinä mielessä ollaan tosi kaukana viimekertaisesta, eli liikkuvasta linnasta (2004). osittain tietokone autto tietysti tekemää joitain asioita uskomattoman hienon näkösiksi mut kyllä kumminki luulen että se on isoimpia asioita josta en pitäny edellämainitussa. mutta oli käytössä mitä tahansa, taso on miyazakilla aina korkeinta mahdollista. kuvat on tälläkin kertaa pääosin todella miellyttävää seurata.

tarinahan on melko yksinkertainen. omanlainen versio h.c. andersenin pienestä merenneidosta. pieni poika löytää rantakalliolle huuhtoutuneen kalan ja ottaa sen mukaansa. poika kiintyy kalaan ja kala poikaan. hittojakos siinä sitte muuta ku kalan on ruvettava ihmiseksi, oikeaksi tytöksi jolla on kädet ja jalat, ponyoksi. vaan eiköhän isukki kaipaa vankina pitämäänsä ponyota takaisin ja johan alkaa vesiraja niinsanotusti nousta.

kun olin ihan pieni ja disneyn pieni merenneito (the little mermaid, 1989) pyöri teattereissa, pääsin katsomaan sen kahdesti koska pidin siitä niin mielettömästi. ainut elokuva jonka oon käyny kattomassa teatterissa useammin ku kerran. täytyy myöntää että siinä esiintyvät hahmot jää varmasti paremmin mieleen kun ponyon. siitä ei kyllä käy kieltäminen etteikö se rapu siinä oo vähän huono, lauluesityksistä puhumattakaan. hahmot on kumminki perinteisesti ollu aina miyazakin elokuvien tärkeimpiä elementtejä. etenkin ponyon isä on huono hahmo. ja äitikin on ikävä kyllä vähän epäonnistunut. ja isän kulkupelit on tosi tosi rumia. ja ne aallot jolla on silmät.. huonoja! poika sosuke ja ponyo on tosin juuri niin loistavia kuin toivoa sopii. ja sosuken äitin, lisan outo pakkomielle kaahailla autolla on mielenkiintoinen mutta ihan hauska yksityiskohta.



se mikä on hieman outoa niin merenalaiset kohtaukset ei todellakaan ollu mun mieleen. oikeastaan ei kovinkaan kiinnostavia ja toteutukseltaan jopa epäonnistuneita. niitten seuraaminen on hieman kuin pakkopullaa ja onneksi niitä ei sen enempää leffassa ollu. aina kun ollaan vedenpinnan yläpuolella homma toimii täydellisesti. kohtauksia on vapauttava seurata ja alati huomaa että niitä seuraa pieni hymy suupielessä.

naapurini totoro (tonari no totoro, 1988) on mielestäni miyazakin ehdoton magnum opus (tekijänsä ylivertainen taidonnäyte, vrt. mona lisa da vincille) ja toista vastaavaa ei voisi kuvitella koskaan tulevankaan. totoro löytyy myös isona studio ghiblin logossa ja pieni tribuutti löytyi ponyossakin totorolle - jääkaapin ovessa roikkui pikku totorohahmo narussa. loput miyazakin teokset niputtaisin kahteen osioon - niihin jotka toimii täydellisesti kokonaisuutena ja niihin jotka ovat toki erittäin hyviä, mutta joissa on jotain asioita joista en pidä.

henkien kätkemä (sen to chihiro no kamikakushi, 2001)
princess mononoke (mononoke-hime, 1997)
nausicaä (kaze no tani no naushika, 1984)
laputa (tenkû no shiro rapyuta, 1986)
----------------------------------------
liikkuva linna (hauru no ugoku shiro, 2004)
porco rosso (kurenai no buta, 1992)
kikin lähettipalvelu (majo no takkyûbin, 1989)

ensimmäisenä mainituissa neljässä ei oo mun mielestäni mitään moitteen sijaa. jälkimmäisissä kaihertaa joku asia toteutuksessa, hahmoissa tms. ja ikävä kyllä myös uutuus putoaa raa'an kahtiajaon jälkeen jälkimmäiseen kategoriaan. mutta oikeastaan juuriki tuon viivan kohdalle eli sanoisin kumminkin että sijoittuu alaosaston kolmen elokuvan yläpuolelle. sanoin ehkä liiankin rankasti jossain vaiheessa elokuvan vioista koska olihan se suurimmalta osin erittäin nautittava. mutta kaiken nautinnollisen välissä liian monta kertaa ajatteli kumminkin että parempaankin pystyy.

lucy in the sky with diamonds in memoriam

lucy in the sky with the diamonds - ote elokuvasta yellow submarine

puolitoista viikkoa sitten menehtyi henkilö nimeltä lucy vodden (os. o'donnel). kuka hän oli ja mitä merkitsi musiikille ja elokuvalle? hän oli eräänlainen inspiroija. john lennonin poika julian lennon piirsi koulussa kuvan, jossa kertoi olevan lucy taivaalla timanttien kanssa. lucy oli tyttö julianin luokalla. lennon sävelsi siitä laulun joka visualisoitiinkin ylläolevasta linkistä löytyvään katkelmaan elokuvassa yellow submarine (1968). kappaleen nimi aiheutti aikoinaan kohun koska sen uskottiin olevan jonkilainen ylistys huumeille koska se muodosti kirjainyhdistelmän LSD. lucy. sky. diamonds. yhtyeen (jonka nimeä en näköjään ole maininnutkaan! joten en mainitse nytkään) mukaan kyse on vain piirroksesta.

lucy vodden wikipediassa

Iirikset.

Aattelin tässä vaiheessa vähän kuvailla arvosteluasteikkoani jona toimii nuo iirikset. Nollasta viiteen voi elokuva niitä saada. Pyrin välttämään viiden antamista turhan hepposin perustein. Enkä varmasti myöskään nollaa anna ellei tekele ole tosiaan semmonen josta ei saa mitään irti millään tasolla. Sitten vielä noista hahmoista jotka toimii arvosteluasteikkoni yksikköinä, hahmohan on Rita Hayworthin näyttelemä Gilda varustettuna Alfred J. Kwakeista tutun Iiriksen päällä. Kuva on itsepiirtämäni.

Ei-suomalaisia dvd-löytöjäni.

Joitain seuraavista elokuvista on jo saatavilla, mutta pääosin näiden pitäisi olla kumminkin elokuvia joita ei dvd-muodossa ole saatavissa suomeksi.



Tässä on ehkä kolme kalleinta yksittäistä elokuvaa joita olen koskaan tilannut, mutta määrä on suhteellinen sikäli kun teosten yhteispituus on noin yhden vuorokauden. Muistaakseni jokainen kustansi reilu 20e/kpl. Kerran se kirpasee, hinta on kumminkin keskiverto uutuuselokuvan hinta (ns. täysihintaisia uutuuselokuvia en oikeastaan osta).

Fantômas (1913-1914)
Les Vampires (1915)
Sátántangó (1994)




Löysin huutonetistä myyjän joka käy tietyin väliajoin Kiinassa hakemassa täydennystä kokoelmiinsa ja siellä tunnutaan ymmärtävän hyvän päälle. Todella tärkeä linkki dvd-keräily historiassani. Sain elokuvat n. 1-4e/kpl. Levyjen laadussa ei ole mitään vikaa. Julkaisija on nimeltään Boying.



Niinikään huutonetistä huudetut vartavasten etsityt merkkiteokset. Tsekkiläisiä julkaisuja. Parilla eurolla läks nämäkin.

Suvaitsemattomuus (intolerance, 1916)
Zoo (1984)



Huutonetistä alle kymmenen euron hintaan kymmenen mestarin ensimmäisistä elokuvista. Erilaisissa julkaisuissa jo suomessakin saatavilla moni, muttei kaikki.

young&innocent
blackmail
juno & paycock
rich & strange
the ring
the lodger
secret agent
the lady vanishes
the man who knew too much
sabotage




En muista mistä tilattu, mutta silloin kumminkin kun ei vielä muita Ghiblin elokuvia saanut suomesta kun Henkien kätkemän. Silloin tilasin myös mm. Laputan ja Nausicaän. En ole varma saako tätä jo Suomesta.



Aivan käsittämätöntä ettei Eraserheadia (1977) taida olla vieläkään saatavilla Suomesta! Sekin saattoi olla huutonetistä, mutta hintaa en muista. Lynchin lyhytelokuvat ja the Straight Story (1999) ovat amazonista.



amazonista 1-10e:
the last laugh (der letzte mann,1924)
abraham lincoln (1930)
blood of a poet / testament of orpheus (1930/1960)
last combat (le dernier combat, 1983)



Amazonista aivan pilkkahintaan. Ehkä jotain 15e luokkaa alle kakskymppiä jokatapauksessa.

a matter of life and death
the red shoes
the life & death of colonel blimp
a canterbury tale
i know where i'm going
49th parallel
battle of the river plate
ill met by moonlight
they're a weird mob
the tales of hoffman
black narcissus





Ihan naurettavaan hintaan myös, noin 15e brittilän amazonista. Siellä tätä on vieläkin.

Our Hospitality
Sherlock jnr.
Steamboat Bill jnr.
Convict 13
Daydreams
The Saphead
The High Sign
One week
Seven Chances
The Balloonatic
Neighbors
Battling Butler
The Hounted House
The Frozen North



Kahellakympillä luopu joku tästäkin huutonetissä.

gilda
salome
you'll never get rich
magnificent showman
the lady from shanghai
miss sadie thompson



Norjasta



Ranskan amazonista, mutten ole itseasiassa itse tilannu. Aikoinaan opetin setääni käyttämään amazoneja, kirjoutumaan niihin ja tilaamaan ja sain nämä sitten jonkinasteisina palkintoina/lahjoina.

rochefortin tytöt (les demoiselles de rochefort, 1967)
keskipäivän aave (le mémpris, 1963)
please not now (le bride sur le cou, 1961)



Tätä ei ole tilattu mutta ostettu Tukholman kävelykadulla sijaitsevasta Science Fiction -kaupasta. Rai luolapojilla on itselleni niin paljon tunnearvoa ettei haittaa vaikken tajua kieltä. Ruotsiksi siis dubattu on tämä. Omaxi-sarja toi näitä vhs-muodossa Suomeen joskus 80-luvulla ja Rai-luolapoika 3 oli ensimmäisiä videokasettejani. Sitä on sitte katottu.

mehiläishoitaja (o melissokomos, 1986)

kino iiriksen arkiston elokuvien syksyn aloitti tänään kreikkalainen mehiläishoitaja (o melissokomos, 1986). kino iirikselle on erittäin hieno tapa täydentää katsojan elokuvaelämystä jakamalla katsojilleen yhden A4-liuskan pituisen yhteenvedon illan elokuvasta (viihtyvyyttä on tällä kertaa lisätty myös panostamalla kausikortin ulkonäköön!). seuraavassa ote tuosta esitteestä:

"talven paljaat näkymät, ihmisen erillisyys toisistaan ja ympäristöstä antavat virityksen angelopolousin näkemykselle ja viipyilevälle kerronnalle. maisemat ovat sateisia ja lohduttomia, sen talot ränsistyneitä ja hotellihuoneet nuhruisia, sen ravintolat ja katukahvilat näyttävät yksinäisyyden tyyssijoilta. silti nämä miljööt tuntuvat sisältävän enemmän kuin vain päähenkilön mielentilan kuvauksen, hänen sielunmaisemansa. elokuva jättää vahvan tunteen ainutkertaisesta läsnäolosta; kaikessa lohduttomuudessa on myös kauneutta ja mielekkyyttä. angelopoulosin kuvien ja äänten täsmällisyys ei ole mitään ilmaistavista asioista irrallista esteettistä vaateliaisuutta. se on alati läsnä olevaa tapahtumista, joka ei kaipaa teatterimaisia, dramatisoituja kohtauksia toimiakseen tehokkaasti." - eri lähteiden mukaan ST

kuvassa tosiaan katse lepää, mutta on yllämainittu kieltämättä hieman romantisoitu kuva elokuvan kokonaisvaltaisesta ilmeestä. kaunista olisi ollut elokuvan ensimmäisen puolen tunnin ajan tuijottaa omasta ikkunastakin syksyn sävyttämiä katuja sateen ripotellessa ja john coltranen soidessa taustalla. että ei se niin riipivää kuvausta ollut että mitään muuta ei tarvitsisi tapahtua. elokuva alkaa kiinnostaa tasan vasta sillä hetkellä kun nadia mourouzin näyttelemä pirteäluontoinen lolitahahmo astuu kuvaan. marcello mastroianni on pääosassa pökkelöivä kuusikymppinen mehiläistarhaaja ja hyvin vähäeleinen sellainen. puhetta ei paljon italiaanolta kuulla mutta osaasyy saattaisi olla kreikankielen taidon lievä ruosteisuus.

hidastempoinen, maalaileva tyyli on mieleeni ja pidän sateesta, melankoliasta, ränsistyneistä taloista ja syksystä. pidän erittäin paljon päähenkilön mielentyhjyydestä ja vaikeudesta olla ja elää. silti tuo nuori tyttönen joka on kaiken tämän vastakohta on mielestäni parasta tässä elokuvassa. ehkä juuri siksi kun se tuo kontrastia niin tervetulleella tavalla. sen voi aistia kuinka vanha mies ammentaa tästä tytöstä niin paljon enemmän kuin hänen ilmeensä kertovat. jokainen hetki jossa tyttö esiintyy on nautinnollinen ja tuo hyvälle mielelle. se mikä tässä elokuvassa mättää eniten on, että tuota tyttöä ei ole siinä tarpeeksi. jos olisi kerrottu pelkästään miehen ja tytön välisestä suhteesta elokuva olisi helposti voinut olla hyvä. mutta tälläisenään se on harmillisen keskinkertainen. ja lopullinen tuomio.. kaksi iiristä viidestä:

vinkkejä dvd-elokuvien tilaamiseen ulkomailta, pt.1

kaksi merkittävää (ja ei kovin yllättävää) syytä miksi tilata dvd-elokuvia ulkomailta:

#1: hinta

kotimaisten välittäjien tukeminen voi tulla pitkän päälle tosi kalliiksi. loppujen lopuksi en osta yleensä elokuvia suomesta kun kirppareilta, divareilta tai anttilan alennuslaareista. jos on englanninkielen taito hallussa pääsee jo paljon halvemmalla. jos on luottokortti niin saattaa päästä tosi paljon halvemmalla. sillä suomennetut dvd-elokuvat osuvat marginaaliin joka on verrattaen niin pieni että hinnat on korkeat.

#2: laatu

julkaisut on todella pahasti jäljessä englanniksi julkaistuista. suomenkielisinä ei yksinkertaisesti saa kovinkaan laajalti etenkään klassikkoelokuvia. tarkoitan nyt elokuvia etenkin ajalta ennen 1930-lukua. sentään chaplinin ja keatonin elokuvia on käännetty suomeksi sekä muutamia merkittäviä tekeleitä kuten nosferatu (1922) ja jazzlaulaja (jazzsinger, 1927), mutta jäljessä ollaan niin paljon että en ite ainekaa malta olla suomijulkaisuja edellä. mutta kyse ei siis todellakaan ole pelkästään mykän aikakauden elokuvista.

jos englanninkielen taito ei ole riittävä siihen että elokuvat tilaa ilman suomitekstejä ei seuraavasta ole niinkään paljoa apua. heille voi todeta että huuto.net on hyvä kanava myös heille. kirppareita kannattaa oikeesti koluta ja divarit - lahdessa ei vähiten misirlou (josta myyntihinta tippuu aina tinkimättäkin) - pursuaa löytöjä.

tässä vaiheessa varoituksen sana nettikauppojen mustasta lampaastaa. eli ite aineki oon jo päättäny että jos mahdollista en tilaa enää mitään cdon.comista. kohtuuttaman usein joutuu kohtaamaan vääryyttä heidän kanssa asioidessaan. tilatut tuotteet on vääriä tai niitä ei tule ollenkaan. tuotteiden palautus on tehty mahdollisimman vaikeeksi, jos mahdollista jopa vaikeammaksi kun kelan kanssa asioiminen. ja korvaukseksi saa korkeintaan tilata yhden kerran parin viikon sisällä ilman toimituskuluja. välillä cdonilla on silti kampanjoita joista leffoja saa esim. 1e/kpl. tälläisissä tapauksissa palvelua saattaa vielä käyttää.

mutta itse asiaan. tilauksia itse ainekin teen pääsääntösin amazonista. aina kannattaa myös verrata eri maiden amazoneja keskenää käyttäen hyväksi valuutat.fin valuuttalaskuria. hyvänä esimerkkinä siitä kuinka paljon voi säästää on beatlesin remasteroitu tuotanto. vertailin aika laajalti paketin hintoja ja ovh. lähenteli kolmeasataa euroa, kun taas suurin osa nettikaupoista oli suoraan alentanut hinnan n. 220e-250e välille. amazon.com myi paketin selkeesti halvimmalla. hinta oli 199$ joka euroihin käännettynä on hieman päälle 130e eli noin sata euroa halvempi kuin halvin suomalainen välittäjä jonka löysin (rekisteröityneille levykauppax). tässä tapauksessa näennäisesti korkeat toimituskulut ei enää paljoa paina. toimituskuluihin toki kannattaa aina kiinnittää huomiota, etenkin jos tilaa vähän kerralla.

huutokaupat:
huutonet - suomalainen huutokauppa
ebay - kansainvälinen huutokauppa

amazonit:
amazon.com - valuuttana amerikan dollari
amazon.co.uk - valuuttana ison-britannian punta
amazon.fr - ranskan amazon
amazon.de - saksan amazon

valuuttamuunnin:
valuutat.fi - valuuttalaskin

kirjotan aiheesta lisää myöhemmin mutta tällä hetkellä tietokone ei oo kovinkaan yhteistyöhaluinen joten lopetan tän tällä erää tähän.

pornografiasta tuhannen ja yhden yön tarinoissa

(seuraava teksti lukee ensimmäisen kirjan viimeisillä sivuilla)

pornografiasta

pornografia on suhteellinen käsite. se joka eräänä aikakautena vaikuttaa mieliä kuohuttavasti, voi toisena aikana vaikuttaa aivan luonnolliselta. kun tuhannen ja yhden yön tarinat julkaistiin viime vuosisadalla suurina käännöksinä oli nainen loukkaamaton. jo lane jätti teoksestaan useita kohtia, koska ne olivat erittäin pahennusta herättäviä. richard burton julkaisi kuitenkin täydellisen - ja loistavan - käännöksen. muttase leimattiin pornografiseksi tietosanakirjaksi. no niin, richard burtonin ajasta lähtien on tuhannen ja yhden yön tarinoilla ollut sellaisen teoksen maine, joka on täynnä säädyttömyyksiä.

nykyään sellaisia asioita katsotaan kuitenkin vapaamielisemmin. meidän mielestämme teos ei ole ollenkaan pahennusta herättävä vaan pikemminkin niin rehevän luonnollinen, että se kerta kaikkiaan riisuu aseet. kuitenkin tässäkin kohdin on vain seurattu arabialaista alkuperäiskirjoitusta. on sääli että boccaccion dekameronea luetaan vain sen seksuaalitarinoiden tähden eikä se tähden, että kirja kuuluu maailmankirjallisuuden mestarteoksiin. kun tätä julkaisua tuhannen ja yhden yön tarinoita vuoden 1940 lopulla suunniteltiin, en toivonut sen muodostuvan miksikään pornojlkaisuksi. halusin sitä luettavan sen ainutlaatuisuuden tähden eikä vain siksi, että se siellä ja täällä sisältää seksuaalisia kuvauksia.

kuninkaantytär ja apina

oli kerran eräällä sulttaanilla tytär, joka oli rakastunut mustaan orjaan. tämä riisti impeyden tytöltä, johon iski sellainen intohimo, ettei hän voinut olla tuntiakaan vailla yhdyntää. hän valitti eräälle hovinaisistaan ja tämä selitti, ettei kukaan näissä ahkeroinut apinaa paremmin. kun sitten muutamana päivänä hänen ikkunansa ohi kulki mies mukanansa omistamansa apina, kuninkaantytär otti hunnun kasvoiltaan ja iski silmää apinalle. tämä riistäytyi heti irti ja kiipesi tyttären luo, joka siitä lähtien piti apinaa piilossa luonansa. se oli hänen luonaan yötä päivää, joi ja söi sekä myötänsä makasi tytön. kun tytön isä pääsi selville tästä, hän olisi surmannut tyttärensä mutta tämä pukeutui valkoiseksi orjaksi, otti mukaansa kultaa ja hopeaa ja kallisarvoisia kankaita, lastasi kaiken mulin selkään sekä lähti ratsain muulia päitsistä taluttaen muille teilleen. apina hänellä teitenkin oli mukanaan, ja suunnattuaan matkansa kairoon hän asettui asumaan kaupungin ulkopuolella olevaan taloon.

hänellä oli tapana aina iltapäivisin ostaa lihaa eräältä teurastajalta, mutta oli niin kalpean ja rasittuneen näköinen, että teurastaja oli varma siitä, etteivät kaikki asiat sinkaan olleet kohdallaan. siksi kerran seurasin tätä orjatarta, hän kertoi, - mutta hän ei minua havainnut ja näin näin hänen menevän asuintaloonsa. kurkistelin taloon löytämästäni rakosesta ja näin orjan sytyttävän keittotulen ja heti ryhtyvän ruoanlaittopuhiin. sitten hän aterioi kylläiseksi ja heitti ruoantähteet apinalle, joka oli hänen luonaan. sitten orja riisui orja-asunsa sekä pukeutui tytöksi kauniisiin, kallisarvoisiin pukuihin, ja vasta silloin totesin hänet naiseksi. hän otti esille viiniä, joi sitä ja antoi apinankin juoda, ja sitten apina astui hänet kymmenen kertaa peräkanaa. silloin tyttö pyörtyi, ja apina peitti hänet vaatteella ja asettui istuutumaan tavanomaiselle paikalleen..

menin sisään, ja kun apina näki minut olisi se repinyt minut kappaleiksi, mutta minä paljastin puukkoni ja ratkoin auki sen mahan niin että sen suolet pursuivat ulos. nuori tyttö heräsi meluun ja kauhistui ähdessään apinan surmattuna. tyttö ulisi niin surkealla ja kovalla äänellä uin olisi hänen sielunsa ollut jättämäisillään ruumiin, ja sanoi minulle: - miksi teit tuon? nyt pyydän sinua jumalan nimessä tekemään minulle saman!

puhuin hänelle mielin kielin pitkän aikaa ja lupasin itse ottaa tehdäkseni hänelle saman, minkä apinakin oli toimittanut, ja lopulta hän ilostui ja piristyi. otin hänet vaimokseni, mutta kun minun piti täyttää lupaukseni. minä en siihen kyennytkään, sillä en pystynyt niin kovaan työhön, josta apina oli elposti suoriutunut. siksi meninnkin vanhan tietäjäeukon luo ja kerroin hänelle huolistani ja hän lupasi auttaa minua. mutta minun oli hankittava pata ja siihen tuoretta etikkaa sekä lisäksi hänen määräämiään yrttejä. tein eukon toivomusten mukaan. eukko ripotteli pataan yrttejä ja nosti sen tulelle. kun keitos alkoi kiehua, eukko määräsi minut makaamaan tytön kanssa, ja sitä tein niin pitkään ja perusteellisesti että hän lopulta pyörtyi kesken toimitusta. mutta vaimoni ollessa tajuttomana eukko nosti hänet pystyasentoon hajareisin kiehuvan padan päälle, ja höyry tunkeutui hänen emättimeensä. sieltä tipahti jotakin ulos ja, kun tarkastin sitä lähemmin, huomasin sen kahdeksi käärmeeksi, mustaksi ja ja keltaiseksi. - musta on peräisin neekeristä ja keltainen apinasta, tietäjäeukko selitti.

kun vaimoni siitä toipui hän oli vapautunut aikaisemmista luonnottomista taipumuksistaan, sillä jumala oli kirvoittanut hänestä hänen kyltymättömän intohimonsa. vanha eukko muutti luoksemme asumaan, ja kaikki kolme me yhdessä elimme onnellisina ja iloisina aina sen tuloon saakka, joka katkoo kaikki siteet ja tukahduttaa kaiken ilon.

miksi buketista tuli eunukki

shererasad kertoi kuningas sheheriarille, että eräs neekeri, jonka nimi oli bukeit kertoi kahdelle muulle neekerille tämän tarinan sillä aikaa kun kauppias ranim damaskuksesta istui palmupuussa ja kuunteli.

ystävät! olin viisi vuotias, kun minut tuotiin orjana bagdadiin. eräs linnan palvelijoista osti minut ja minä kasvoin hänen talossaan. heillä oli kolmevuotias tytär ja hänestä tuli leikkitoverini. kun tulin kaksitoistavuotiaaksi ja hän kymmenvuotiaaksi, antoivat he meidän toisinaan leikkiä toistemme kanssa. eräänä päivänä tuli hän saunasta ja silloin hän oli kuin kahden viikon ikäinen kuu. aloimme leikkiä, mutta leikin kestäessä tulin hänen läheleen ja elimeni kasvoi vaatteitteni alla. häntä se vain nauratti ja hän työnsi minut nurin ja istuutui päälleni. hän avasi vaatteeni ja se tuli näkyviin ja hän alkoi leikkiä sillä ja hangata sitä housujaan vastaan. kuinka siinä sitten tapahtui tai oliko tapahtumatta, kuitenkin se tunkeutui ohuiden vaatteiden läpi häneen. jälkeen päin hän vain nauroi mutta minä pelästyin kauheasti ja juoksin tieheni.

kun tyttö meni äitinsä luo, sai tämä heti tietää tapahtuneesta ja oli aluksi menettää surusta järkensä. mutta sitten hän ajatteli, että se mkä oli tapahtunut, oli väistämätöntä, ja sitten hän huolehti sitä, ettei kukaan saanut tietää. ne etsivät minut esiin ja antoivat minulle pieniä lahjoja. palasin heidän taloonsa ja kukaan ei enää puhunut tapahtuneesta. isäntä olisi kyllä tappanut minut, jos olisi tienyt, mutta ei hän ekä kukaan toinenkaan tiennyt mitään ja kaikki pitivät minusta paljon.

aikojen uluessa onnistui äidin saada tyttärensä vihityksi parturin kanssa, jolla oli tapana ajaa isännän parta. äiti antoi tyttärelleen huomelahjan omista rahoistaan ja pani kaiken kunton häitä varten. kun juhlapäivä koitti, ilmestyi parturi taloon ja hänellä oli veitsensä mukanaan. sitten ne tarttuivat minuun ja sitoivat minut ja parturi leikkasi minulta kivekseni. sitten häät vietettiin ja äiti huolehti siitä, että häälakanat värjättiin kyyhkysen verellä. minusta tuli nuoren valtiattaren eunukki ja seurasin häntä missä kinä hän liikkuikin. ja vaikka minä olinkin menettänyt kivekseni, en kuitenkaan ollut menettänyt voimaani, ja niin minä rakastin häntä ja olin hänen luonaan niin auan kuin hän eli, ja hänellä oli minusta paljon riemua. kun hän ja hänen vanhempansa ja miehensä kuolivat, ei heltä jäänyt yhtää perillistä, joten kalifi peri minut. siitä lähtien ole kuulunut linnan eunukkeihin. tällä tavalla minusta tuli eunukki.

Tuhannen ja yhden yön tarinat elokuvissa.

Karel Zeman: Dobrodruství námorník a Sindinbáda (1971).

Tuhannen ja yhden yön tarinoista on kuvattu pilvin pimein elokuvia, mutta aidon alkuperäsen teoksen kantavana voimana olevaa rietasta ilmaisua ei ole esitetty ehkä missään vielä tarpeeksi hyvin. Kyseessä on yksi omia suosikkikirjojani ja kattavin kokonaisuus siitä on 1300-luvulla kasatusta Alf laila wa lailasta käännetty kuuden noin 400 sivusen opuksen mittainen. Eli kepeä 2400 sivua.

Tarinoista varmasti tunnetuimpia on Aladdinin taikalappu, Sinbad merenkulkija sekä Ali Baba ja neljäkymmentä ryöväriä. Kaikki tietää ne lastenkirjoina ja piirrettyinä, mutta luulen että kaikki ei ihan oikeesti tiedä mistä on kyse. Kirjat on kokoelma hyvin kieroutuneita tarinoita joista pari esimerkkiä annan tämän kirjoituksen jälkeen.


Raoul Walsh: Thief of Bagdad (1924)

Douglas Fairbanksin tähdittämä Bagdadin varas (Thief of Bagdad,1924) on yksi parhaita seikkailuelokuva joka on aiheesta tehty. Se on puhdasta seikkailua kauniilla lavasteilla ja kuvauksella. Elokuvasta tulee ehdottomasti hyvä mieli ja pidän siitä monestakin syystä, mutta Tuhannen ja yhden yön tarinoina se antaa melko lapsellisen kuvan lähdeteoksestaan. Väreiltään ja kuviltaan miellyttävä versio samasta aiheesta tehtiin 1940, kuuden ohjaajan voimin, joihin kuului mm. Michael Powell. Tulos on vielä tuplasti lapsellisempi mutta viihdyttävä sekin.

Ray Harryhausen teki aikansa mainioita stop-motion trikkejään sci-fi, fantasia ja seikkailuelokuviin kuten Jason & the Argonauts (1963). Samaan henkeen tehdyt 7th Voyage of Sinbad (1958), The Golden Voyage of Sinbad (1974) ja Sinbad and the Eye of the Tiger (1977) perustuvat Tuhannen ja yhden yön Sinbad merenkulkijan seikkailuihin, tällä kertaa pääosassa on kuitenkin Harryhausenin tekniset näytöt erilaisten hirviöiden muodossa. Loistavaa viihdettä tämäkin ja mukaansatempaavaa toiminnallista seikkailua.


Lotte Reiniger: Adventures of Prince Achmed (1926)

Kiehtova siluettianimaatio Adventures of Prince Ahmed (1926) on tärkeä elokuvan historiallisessakin mittakaavassa. Kaksi vuotta ennen Mikki Hiiren esiintymistä Steamboat Williessä (1928) Lotte Reinigerin teki tämän version Tuhannesta ja yhdestä yöstä keskittyen lähinnä Prinssi Ahmedin tarinaan, mutta mukana on myös lentävä taikahevonen ja Aladdin. Leffan visuaalinen tyyli on tosi omaleimainen ja mukava, mutta oma suosikkini ainekin animaation saralta tulee Tsekinmaalta. Nimittäin Sinbad merenkulkijasta kertovia animaatioita tehtaili seitkytluvulla huippuanimaattori nimeltä Karel Zeman. Ensimmäinen niistä kantaa sellasta nimeä kuin dobrodruství námorník a sindinbáda(1971).

Pier Paolo Pasolini ohjasi toiseksi viimeisenä työnään oman näkemyksensä Tuhannesta ja yhdestä yöstä (il fiore delle mille e una notte, 1974) ja sitä voikin pitää ehkä ainoana joka on ottanut esille alkuperäisen teoksen löyhän moraalin ja perversiot. Teos päättää myös Pasolinin trilogian jonka ensimmäiset osat olivat Decamerone (1971) ja Canterburyn tarinoita (1972) - kumpikin pahamaineisia samasta syystä. Tämän epäpyhän kolmikon aiemmat osat pitäytyvät vielä aika paljon huumorin tiellä kun päätösosa jättää tämän kortin käytön hieman vähemmälle. Maisemat on upeita ja kuvaukset on kuvattu silloisessa Jemenissä. Kaikesta huolimatta ei tämäkään anna vielä tarpeeksi kunniaa kirjalle, vaikka yritys oli jo hyvä.


Pier Paolo Pasolini: Il fiore delle mille e una notte (1974)

Space Quest II Remake

Sierra On-linen seikkailupelit on koukuttanut ja raivostuttanut aikoinaan jokusenkin tovin. Niillä on tosi tärkeä asema itelleni ja vaikka Lucas Artsinkin seikkailut on äärimmäisen hyvää jälkeä Sierra on aina ollut se juttu ainekin minulle. Kolme pelisarjaa on ylitse muiden: King's Questit aina kuudenteen osaan, Leisure Suit Larryt seiskaan ja Space Questit viidenteen asti.

Sikäli kun alkuperäinen Sierra on jo aikaa sitte lopettanut ja seikkailupelejä ei enää tule, on fanit alkaneet tehdä omia seikkailuja ja versioita vanhoista klassikoista uudistetuilla grafiikoilla. Sierra päivitti vielä King's Quest I:n aikoinaan itse mutta jatkon osalta otti haasteen vastaan yleisö. Infamous Adventures on ennestään tehny King's Quest III:stä uuden version ja nyt on vuorossa Space Quest II ja luulen että saa vieläkin viimeistyllymmän käsittelyn. Traileri näyttää todella hyvältä.

Siinä linkit josta saa ladattua aiempia remakeja ja jos ei ole mitään käsitystä näistä peleistä niin tutustua kannattaa..

king's quest iii remake download
king's quest ii remake download
the making of sierra adventure games (king's quest)
leisure suit larry 1 trailer

Dark Ambientia mykkäelokuvien ääniraidaksi.

Otsikko toimii sekä toiveena että vinkkinä. Ostin anttilasta lähes ilmaiseksi alennetut finnkinon dvd-julkaisuihin kuuluvat elokuvat Suuri Flamarion (The Great Flamarion, 1945) ja Tohtori Jekyll'in Salaisuus (Dr. jekyll & Mr. Hyde, 1920):



finnkinon sivuille

Ensinnäkin sana siitä että suhteellisen uudessa finnkinon klassikkojen sarjassa on muutamia todellasia kulttuuritekoja ja omiin suosikkeihin kuuluvia pätkiä. mm. Paholaisnainen (Strange Love of Martha Ivers, 1946). Mukana on myös mainioita kuriositeetteja kuten Francis Ford Coppolan debyytti Dementia 13 (1963) ja Roger Cormanin Terrorin vallassa (The Terror, 1963) jossa pääosissa on niinkin mielenkiintoinen parivaljakko kuin Jack Nicholson ja Boris Karloff. Kumpikaan ei oikeasti ole hassumpia jos oikealla asenteella niitä katsoo.

Sitten päästäänkin siihen negatiiviseen palautteeseen. Joukossa on mykkäelokuvia. Okei se on hyvä.. mutta! Toteutus ei todellakaan ole mieluinen. Ei vielä se että Buster Keatonin (Sherlock Jr., 1924) ja (Our Hospitality, 1923) ovat saaneet niin kornit suomennokset kuin Kovaa kyytiä ja kaunokaisia sekä Ruutia, räminää ja rakkautta. Eikä ehkä sekään että tekstilaatat jotka on uudelleen fontitettu yms. on pistetty myös tärisemään välillä jopa niin, että se oikeasti häiritsee lukemista. Mutta vielä vihoviimeisenä se että ei ole ääniraitaa, vaan pelkkää projektorin säksätystä! Sitähän ei ole kovin kiva kuunnella. Itselläni on nuo Keatonin elokuvat kyllä ihan kelpo ääniraidoilla varustettuna, mutta mitä tehdä Tohtori Jekyll'in katsomisen kanssa. Laitoin television mutelle ja laitoin soimaan Bohren und der Club of Gorea, tunnelmallista Doom Jazzia hieman Angelo Badalamentin Twin Peaks -soundtrackin hengessä. Homma toimi.



Omavalintaisten musiikkien ja etenkin vartavasten tehtyjen käyttäminen mykkäelokuvien kanssa on erittäin ok. Katselin tänäänkin youtubesta mykkäpätkiä samalla kun kuuntelin Ylen Avaruusromun antia. Parhaiten tarkoitukseen toimii etenkin Dark Ambient, Industrial, Doom Jazz tai muu vastaava rauhallinen mutta synkeä elektroninen musiikki. Tämä siis toimii parhaiten kauhu/jännitys-osastolle. Komedioihin riittää vaikka kevyempi jazz. Vuosia sitten kävin helsingissä katsomassa Nosferatun (1922) elokuvateatterissa jossa oli livemuusikko esittämässä elektropainotteista musiikkiaan koko elokuvan läpi. Ikimuistoinen elämys vaikka saksankieliset tekstilaatat vain viuhuivat ilman suomitekstejä. Tämän toivoisin yleistyvän, mutta ikävä kyllä mykkäpätkiä on aika harvinaista nähdä ylipäätään teattereissa.

Idea ei toki ole uusi. Monet jazz, elektro ja ambient yhtyeet ovat tehneet ainekin elokuvalle Tohtori Caligarin kabinetti (Das Kabinet des Dr. Caligari, 1919) oman soundtrackinsa, mutta miksei julkaista mykkiä elokuvia painoksina johon olisi ympätty jonkin vaikka harrastelijankin synkät äänimaisemat. Etenkin ennemmin kuin pelkkää projektorin ääntä.

Tässä seuraa erinomainen esimerkki sovellettuna Fantômasiin (1913). Tekijä on joku harrastelija joka kumartaa sekä mestari Amon Tobinille (Ninja Tunen talliin kuuluva elektrovelho) että Louis Feuilladelle (elokuvan ohjaaja):

Prince of Persia

Prince of Persiasta tulee ensi vuonna elokuva. Jerry Bruckheimerin tuotannon alaisena ja Jake Gyllenhaalin näytellessä prinssiä. Itselleni PoP on aina ollut ja tulee aina olemaan lähinnä alkuperäiset kaksi peliä vuosilta 1989 ja 1994. Kyseessä on itseasiassa ensimmäinen tietokonepeli joka mulla on ollu Willy Beamishin lisäksi.

Onhan kyseessä myös ehdottomasti parhaita tasohyppelypelejä jota on koskaan tehty. varmaan myös ekoja jossa on syvällisempää tarinaa ja ongelmanratkaisu on paljon mielekkäämpää kuin pelkkää vipujenvääntelyä. 1999 tuli vielä PoP 3d joka veti homman keskivertotasolle. Eli sitä samaa kuin muutkin pelit, ehkä vain hivenen mielenkiintosempaa ku perusräiskintä tosin. Tämän jälkeen on keritty tehdä jo uusi pelitrilogia vuosina 2003-2005 ja tälläkin kertaa laatu on hyvää mutta ei ole toistaseksi mikään ylittäny alkuperäsiä (tai sitte niillä on itelleni liian tärkeä paikka elämässäni). Viimeisintä PoPpia en ole vielä ikävä kyllä kerennyt kokeilemaan mutta toki haluisin. Traileri näytti pirun hyvältä ja moni on kehunu. Teos kantaa ihan vaan nimeä Prince of Persia, eli tavallaan aloitettiin koko homma kolmannen kerran alusta.



Tuleva elokuva tulee perustumaan 2003 aloitetun trilogian aloittavaan Sands of Timeen. Vaikka ristiriitaisia ajatuksia on paljon niin toki toivon parasta ja aion tämän tekeleen heti mennä katsomaan. Lyhyt traileri on ollu nähtävillä jo ja ihan kivalta se näyttää. Voi olla että tämäkin menee siihen että tästä tulee taas uusi megaelokuvasarja kuten Harry Potter tahi Pirates of the Caribbean. Rahaa ei ainekaan uuvu projektilta eli näyttävä se on varmasti, mutta entä sitten. Jääkö se mieleen muuna kun ison rahan rymistelynä. Toivottavasti.

Some people travel through life making friends where ever they go, while others - Just travel through life. - Go West (1925)