maanantai 6. joulukuuta 2010

6. King Kong ja muut lempeät hirviöt, rohkeat seikkailijat



Lempeän ärjyjä hirviöitä ja nokkelia seikkailijoita. Etenkin 1930-1950 luvuilla osattiin vielä tehdä harmittoman soveliaita seikkailuja, jotka eivät sotkeneet sekaan liikaa seksiä ja väkivaltaa. King Kong (1933) ja Robin Hoodin seikkailut (1938) ovat näistä oikein hyviä esimerkkejä. King Kong näyttää ainekin oman dvd:ni takakannen mukaan olevan K-15, siinä taas näkee kuinka osuvia nekin joskus osaavat olla, eivät kovinkaan. King Kong ei ole juurikaan jotain käsi -tai sätkynukkea pelottavampi, oikeastaan jopa harmittomampi. Leffaa näytetään Suomen televisiossakin iltapäivällä, enkä pieniäkään lapsia kieltäisi sitä katsomasta, päinvastoin.

Seikkailu- ja hirviöelokuvat ovat ehkä ainekin ennen leimautuneet enemmän poikien jutuksi, mutta luulenpa että nykyisin ollaan tasa-arvoisempia. Toisaalta leffat kuten Muumio, Pirates of the Caribbean ja Prince of Persia kerännee naiskatsojia deppeillään ja gyllenhaaleillaan jopa enemmän. Ainoastaan ensimmäisenä mainittu toimii paremmin nokkelan naispääosan, Rachel Weiszin harteilla. Näitä genrejä on lähivuosina viljelty aika paljonkin, hieman kuivemman ysärin jälkeen.

Kasari oli seikkailuelokuvien kulta-aikaa, hyvin pitkälti Tähtien Sodan ja Indiana Jonesin kaltaisten suunnannäyttäjien ansiosta. Seuraava tuleminen lähti rullaamaan kuluvalla vuosituhannella Taru Sormusten Herrasta -trilogian käynnistämänä ja entistä hurjempana. Mahtuuhan 1990-luvullekin Jurassic Park, joka osoitti kuinka tietsikkaefektien laatu on tavoittanut lakipisteensä, jota monet olivat odottaneet megalomaanisimpia projektejaan varten. Aidonoloiset dinosaurukset ovat tosin ehkä liikaa perheen pienimmille. Jumanji ilmestyi muutamaa vuotta myöhemmin ja on ehkä hivenen sopivampi, vaikka hurja kaikkine viidakon eläimineen onkin.

Palataksemme lopuksi sinne harmittomalle 1930-luvulle, pyhimmän seikkailuelokuvien kolminaisuuden sinetöi King Kongin ja Robin Hoodin lisäksi se alkuperäinen Tarzan (1932), Johnny Weissmüller Tarzanina, Maureen O'Sullivan Janena. Oooo-lioli-oooOO-lioli-Oooooo, jonkinasteista väkivaltaa ehkä piisaa, mutta harmittomimmasta päästähän se taitaa olla, verrattuna vaikkapa nykyisiin aamupiirrettyihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti