Surreal Sundays #3: Nunovó Tango (2009)

Tsekkiläinen animaatio kuuluu ehdottomiin suosikkigenreihini. On surullista, että Suomeen kantautuu niin pieni murto-osa tuosta loistavuudesta, jolle varmasti löytyisi enemmänkin diggareita. Tunnetuimmaksi tsekkiläisanimaatioksi on muodostunut Myyrä-piirretyt, ja miksikäs ei, sinänsä loistava sarja. Omainaispiirteitä ovat tietyllä tapaa kieroutuneet hahmot ja ympäristö, sekä omintakeinen animaatiotyyli, sekä ennenkaikkea mykkyys. Tsekkiläiset animaatiot ovat lähes poikkeuksetta vailla puhetta, joka on korkeintaan korvattu jollain mutinalla tai äännähtelyillä. Tämä tekee niistä kansainvälisiä. Silti, esimerkiksi Myyrät eivät päässeet läpi Amerikan levitykseen markkinoita dominoivan Disneyn takia.

Tutustuin vähän aikaa sitten tsekkiläisen Amanita Designin tuotantoon, jonka työt painottuvat flash-peleihin. Teen myöhemmin erikseen jutun yhtiön Machinarium-pelistä, jonka voi suoriltaan nostaa yhdeksi kaikkien aikojen parhaista seikkailupeleistä ikinä. Se on kohtalaisen kovatasoinen titteli henkilöltä, joka on hakannut läpi sellaisen määrän genren pelejä kuin mitä on - eikä pelkästään kerran. Pelien animaatiomaailma on todella upea ja niin tsekkiläinen, voin Prahassa vierailleena todeta. Tomas Dvorakin musiikit ovat viimeistään heittomerkki jokaisen tsekkiläisen nimen päälle ja ne ovatkin jo ihan oma lukunsa. Machinariumin soundtrack on painettu vinyylille jo toisenkin painoksen verran, mutta kaikki ovat ikävä kyllä loppuunmyyty. Myös aiemman pelin Samorost 2:n soundtrack on ostettavissa ja lisä-ep Machinariumille ilmaiseksi ladattavissa. Yhtiö on tehnyt myös lyhytelokuvia ja musiikkivideoita, sekä kaikki osalliset omia projektejaan.

Nunovó Tango on Jaromír Plachýn tekemä musiikkivideo DVA nimiselle yhtyeelle. Musiikkivideo etenee kuin ekspressionistisin tangon askelin ja se on samalla kunnianosoitus vanhoille elokuville, bongailkaa siis tarkkana. Luultavasti tällä porukalla on myös tarkka sihti sen suhteen kenen kanssa tehdään yhteistyötä, sillä yksikään peli, musiikkivideo tai lyhytelokuva ei ole sisältänyt millään lailla yhdentekevää musikkia, kaikki ovat olleet hyvin määrätietoisen kokonaisia audiovisuaalisia treateja tsekkiskenen ystäville.

Tämä toimikoon samalla pienenä alustuksena Machinariumin tulevalle ylistykselle. Kyseessä on oikeastaan miltei interaktiivinen animaatioelokuva. Odotellessa voi käydä jo kurkkailemassa yhtiön tuotantoa tai tulevan pitkän animaatioelokuvan, Kookyn trailerin, jonka nuket ja lavasteet on suunnitellut pelienkin pääsuunnittelija Jakub Dvorský. Kuinkahan saadaan Kookya Suomeen, edes tsekkianimaation suurimpiin mestareihin lukeutuvan Jiří Bartan uutta elokuvaa kun ei ole saatavilla. Toisaalta Barta on ollut pitkään pannassa jo kotimaassaankin. Maailma toimii edelleen periaatteella, jossa paskaan kylvetään ja syydetään maailman miljardit, mutta omaperäisyydeltä ja näkemyksiltä on tapana katkaista parhaansa mukaan raajat ja lopuksi syljetään vielä päälle. Tuen ainekin itse Animata Designin porukan ja Bartan kaltaisia tahoja parhaani mukaan tai muuten niistä ei ole mahdollista nauttia jatkossa senkään vertaa.





Jaromír Plachýn animaatioita YouTubessa
Jan Sverakin Kooky trailer
Animata Designin musiikkivideo: Under Byen - Plantage

Animata Design

Surreal Sundays #2: Meshes of the Afternoon (1943)

Maya Deren & Alexander Hammid: Meshes of the Afternoon (1943)

Avant-garde taide nauttii sellaisenaan oikeastaan aika pienen ryhmän arvostusta ja outouksia halveksuvat jopa vihaavat sitä. Keskeistä tällaisissa elokuvissa on unikuvasto ja alleviivattu symbolismi, joka ei todellisuudessa kerro välttämättä yhtään mistään. Tärkeintä on mielikuvitusta ruokkivat oudot tapahtumat ja tilanteet, sekä tunnetilojen ja ajatusten luominen.

Meshes of the Afternoon kertoo epävakaasta naisesta, joka torkkuu kotonaan. Elinympäristöstä löytyvät esineet hämmentävät ja niiden merkitys vaivaa mieltä niiden tarkoitusperillään. Ruusu, avain, veitsi, levysoitin, puhelin ja merkillinen hahmo. Esineet eivät välttämättä ole sitä mitä luulisi, vai onko? Asiat toistuu ja nainen käy - ei pelkästään kaksin-, vaan jopa kolmintaistelua itsensä kanssa.

Elokuvan on tehnyt amerikkalainen pariskunta minimaalisella budjetilla kotioloissa, mutta sen intensiteetti on valtava, kuvat ovat kuvakulmineen ja tehokeinoineen melko vaikuttavia. Tyyli on paljolti napattu Luis Buñuelin ja Jean Cocteaun kaltaisten avant-gardistien viitoittamalta tieltä, mutta sekaan on saatu omaakin näkemystä. Käytännössä melkein kellä tahansa on resurssit tehdä tällainen elokuva, se on yksi mielenkiintoisimpia ajatuksia mitä itselläin pyörii jälleen leffan katsottua.

Yhtymäkohtia löytyy moneen David Lynchin elokuvaan, kuten Blue Velvetiin, Mullholland Driveen ja Inland Empireen. Tämä koskee lähinnä tyylillisiä seikkoja. On myös totta, että iso osa Meshes of the Afternoonin sisällöstä on vakiinnuttanut paikkansa vaihtoehtoisen elokuvan ilmaisuun ja täten elokuvasta saattaisi lainata tietämättäänkin.

Alla oleviin pätkiin on sovitettu uusi soundtrack. Sen on tehnyt Dr. Dts nimeä käyttävä kokeellista musiikkia säveltävä taho. Olen mykkäelokuvia mukailevien resoundtrackien suuri ihailija ja mielestäni tämä kaveri onnistuu hommassaan oikein hyvin. Laadukkaiden korvakuulokkeiden käyttö erittäin suositeltavaa. Lyhytelokuvaan tulee muutenkin keskittyä sataprosenttisesti, vailla ulkoisia häiriötekijöitä.

Surreal Sundays #1: Night on a Bald Mountain (1933)

Alan nyt ottaa esille joitakin katsomisen arvoisia lyhytelokuvia. Suurin osa valinnoista tulee olemaan vanhaa surrealismia, animaatiota tai huippuohjaajien uran varhaisia kokeiluja. Koitan valita lyhärit myös siten, ettei tulisi liikaa toistoa ja jokaisesta löytyisi jotain mielenkiintoisia detaljeja. Lyhytelokuvien maailmasta löytyy lukuisia helmiä, jotka jää helposti tavan tallaajilta näkemättä. Samalla kun yritän sivistää muita, sivistän myös itseäni etsimällä koko ajan jotain uutta.

Ensimmäinen valinta on monella tapaa katsomisen arvoinen, tekniikkansa ja tunnelmansa ansiosta, mutta myös vertailukohtana myöhemmin ilmestyneelle animaatioelokuvan klassikkoepisodille.

Night on a Bald Mountain tai Night on a Bare Mountain (Yö autiolla vuorella) on käännös venäjänkielisestä alkuperäisteoksesta, jonka baldiksi käännetty sana tarkoittaa hedelmätöntä, asiayhteydessään lähinnä puutonta. Mussorgsky sävelsi klassisen teoksensa noitien sapatista, jossa jonkin sortimentin saatana manaa luokseen henkiä vuorella pidettäviin orgioihin.

Teos esiintyy erittäin laajalti populaarikulttuurissa ja kappaleen tietännee kuullessaan lähes kaikki. Musiikissa sitä on varioitu aina jazz ja disco-versioista black metaliin. Tunnetuin filmatisointi teoksesta on ehdottomasti Disneyn Fantasiassa, mutta otan nyt vertailukohdaksi aiemmin valmistuneen ranskalaisanimaation, jonka toteutti venäläinen Alexandre Alexeieff.

Alexeieff kehitti vaimonsa kanssa neulakuvatekniikan, jolla loi lyhyet elokuvansa. Monille laite voi olla tuttu pienenä kapistuksena, joita myydään tietyissä liikkeissä, kuten Heurakan myymälässä. Neulat painautuvat kasaan niitä painettaessa, josta seuraa kuvion tallentuminen neulavyyhteen. Elokuvien teko tuollaisella tekniikalla on ilmeisen aikaavievää ja Alexeieff teki vain vähän elokuvia viidenkymmenen vuoden aikana. Omien lyhyiden teostensa lisäksi hän suunnitteli aloitusjakson Orson Wellesin elokuvaan Oikeusjuttu (The Trial, 1962). Tekniikka pelaa varjojen ansiosta ja jälki on aavemaisen upeaa. Alexeieffin käyttämässä laitoksessa oli 240000 neulaa, joita tuli siirrellä freimi kerrallaan.

Surrealistinen kahdeksanminuuttinen saa parhaillaan aikaan sarjan kylmiä väreitä ainekin itselleni. Muutkaan Alexeieffin teokset ei huonoja ole ja kokoelmia leffoista on painettu jo dvd-muodossakin, jotka on tosin tilattava importina. Niissä on ehkä vähän antoisampi kuvanlaatu, mutta suosittelen nyt vähintään katsomaan seuraavan pätkän ja miettimään edes sitä vaivaa mikä sen eteen on nähty. Sen myötä hyvää alkavaa viikkoa, seuraavaa surrealista sunnuntaita odotellessa.