Don Rosan kootut

Don Rosan kootut on yhdeksänosainen kokoelma, joka kattaa ankkapiirtäjän koko Disney-tuotannon ja paljon paljon muuta. Yksityiskohtaiset selvitykset jokaisesta tarinasta, historiikit, kannet, viittaukset, muu tuotanto, Rosan elämä ihmisenä ja piirtäjänä.

Vaikka olenkin kerännyt Rosan tuotannon jo Aku Ankka -lehtien muodossa, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä josko tilata settiä.

Kokoelmaa painettiin ennakkotilausmäärän mukaan ja ensimmäinen kolmen kotelo päätyi 5000:lle ihmiselle. Painosmäärä lyötiin lukkoon 2011, eikä sitä tulla painamaan enää lisää. Kirjat lähetetään kolmessa osassa ja viimeisen kotelon on määrä saapua tässä kuussa, Don Rosan signeeraaman taulun kera.

Et tilannut pakettia vuosi sitten? Huonompi homma, joskin siitä saattaa löytyä yksittäisinä kappaleina rahanahneilta divarin pitäjiltä tai huuto.net profiileilta.

Piiruakaan vaille täydellinen lahja Don Rosa -fanille.

donrosankootut.fi

New Super Mario Bros. U (2012)

Wii U ei ole paljon ilman pelejä. No taitaa se itseasiassa ollakin, mutta varsin olennaisia ovat myös ne. Katsaus niistä olennaisimpaan.

Uusi ja uljas luku on putkimiesten saagassa käännetty. Maailman tunnetuimpiin viiksivalluihin lukeutuvat Marion veljekset ovat täällä taas, ja tällä kertaa in glorious HD!

Kun on ikänsä pitänyt side-scrolling tasohyppelystä, on erittäin mukavaa että genreä juhlistetaan taas. Uusi kone, uusi Mario, uudet kujeet, kaikenlaista pientä ja ihmeellistä mahdollisuutta on sekaan sotkettu, mutta ylimääräisistä neppailuista ei tarvitse huolia kun painaa menemään vaan.

Uutukainen kertoo myös jotain pelistä Super Mario Bros. 3 (1988). Lähes neljännesvuosisataa myöhemmin julkaistavan pelikonsolin lippulaiva on täysin samasta rungosta tehty. New Super Mario Bros. U on toisin sanoen Uusi Super Mario Bros. 3 vol. 2, New Super Mario Bros. Wiin seuraaja.

Lähes sama peli, uusilla radoilla ja teräväpiirtona. Enkä pistä pahakseni. Radat ja tuhannet piilotetut herkut on suunniteltu moitteettomasti, virheet on hiottu pois ja kaikki pelittää.

Ratasuunnittelun lisäksi ratojen teemoissa on onnistuttu. Kovin paljoa uutta alustaa ei löydy, mutta seikkailu Van Goghin maalausta muistuttavassa radassa on piristävä poikkeus.

Pelin pelasi läpi viikonlopun aikana, mutta tarjontaa ja etsittävää riittää ylitse läpäisyn. Uudelleenpelattavuus lie samaa luokkaa kuin jo toistamiseen mainutulla klassikolla, ja se on jo paljon. Tämän lisäksi löytyy erinäisiä haasteita nopeus-, rahankeruu- ja tehtävämotiivein.

Paljon kaikkea. Hyvin suositeltava hankinta.

Nintendo Wii U

Luultavasti yksi joulun hittituotteista, Nintendon uusi konsoli, Wii U. Pelejä löytyy niukasti vielä, mutta suurin osa vanhoista Wiin peleistä toimii koneessa.

Suurin muutos edelliseen on massiivinen, kosketusnäytöllinen ohjain. Vaikka skeptisesti siihen suhtauduinkin, täytyy sanoa että se pieksee vanhan Wiin kalikat mennen tullen. Niistä en tosin ikinä välittänytkään.

Pelejä seurataan tilanteen mukaan television näytöltä ja kontrollerin ruudusta. Jos kohtauksessa tarvitaan tarkkaa interaktiivista kosketusta näytön kanssa, on seurattava tilannetta vain ohjaimesta. Tällöin kuva ruuduissa poikkeaa toisistaan, antaen pelkille katsojille mielekkäämpää seurattavaa. Se onnistuu yllättävän kivuttomasti.

Suurin osa peleistä toiminee pelkällä ohjaimella, joten television ei tarvitse olla välttämättä päälläkään pelatessa. Joissain kumpikin väylä on tarpeen.

Mikrofoniin puhaltelu on kuitenkin ominaisuuksia jotka olisi mielelläni jättänyt väliin. Tarpeen joissain, toivottavasti harvoissa peleissä.

Myynnissä valkoinen, vähämuistinen mallia ja musta, muisteliaampi malli. Olen ehdottomasti mustan kannalla jo ulkonäön vuoksi, mukana myös palikat, joilla oikoa laite pystyasentoon.

Mii Wii U(niversumissa)

Uudistukset eivät siis täysin huonoilta vaikuta, joten laite on hyvin suositeltavissa jos Nintendo ylipäätään kolahtaa.

1,000 Star Wars Collectibles

Loistava lahjaidea Star Wars-fanille, etenkin keräilijälle. Tai sitten 1000 lahjaideaa, miten sen nyt ottaa. Löysin opuksen Tukholman Scifi-kaupasta, joka onkin melkoinen aarreaitta. Jos ei Suomesta löydy ja netti ei auta, kannattaa suunnata Tukholman vanhaan kaupunkiin. Hoplaa Gamla stan, kuten tunnettu etelä-korealainen totesi.

BLOGIARVONTA! Voita itsellesi jotain ultra-viileää!

Joulukuu alkaa ja lahjaideoita pursuava kalenteri avaa ensimmäisen luukkunsa.

Jos on ideat vähissä tai haluat palkita itsesi tuikitarpeellisilla hyödykkeillä, täältä löydät etsimäsi.

Coolstuff.fi sponsoroi meille jouluarvonnan, jossa voit voittaa kuvanmukaisen Retro NES USB -peliohjaimen.

Nessin ohjainta legendaarisempaa kontrolleria ei ole olemassa. Nyt se on mahdollista saada tietokoneeseen liitettävänä USB-ohjaimena, jonka voi konfiguroida kaikkiin peleihin sopivaksi.

Sekä PC, että MAC yhteensopiva. Tarkat tiedot täällä.

Itse olen ikäni ollut ensisijaisesti PC-pelaaja ja toissijaisesti 8-bittisen Nintendon ihailija. Näin hienoa innovaatiota ei voi täten olla tukematta.

1) Osallistu Retro NES USB -peliohjaimen arvontaan kommentoimalla mitä peliä haluaisit kokeilla ohjaimella?

Et pelaa tietokoneella mitään? Jaossa on myös mega cool kahvipaketti. Vahvaa, yhdeksästä eri reilun kaupan kahvipavusta valmistettu sekoitus, pakattuna Sega -henkiseen lootaan. Lisää faktoja.

2) Kahviarvontaan osallistut kertomalla minkälaiset on omat hiton hyvät sumppisi?

Voit vapaasti osallistua molempiin tai vain toiseen arvontaan.

Osallistua voit 14.12. asti, jonka jälkeen voittajat arvotaan ja heihin tullaan ottamaan yhteyttä. Jos osallistujan profiilista ei löydä sähköpostia, suosittelen laittamaan sen kommentin yhteyteen.

Onnea.

Coolstuff.fi

Osittain johdonmukainen päivitys aiheesta lauantain televisio-ohjelma.

Kuvat: Raquel Aparicio

Edes television kuluttajat ei katso enää ohjelmiaan niin usein televisiosta, tai ainakaan niiden varsinaisina esitysaikoina. Tottakai katson itsekin mielelläni ohjelmia "juuri silloin kun itselleni sopii", mutta televisiolle on myös aikansa ja paikkansa.

Etenkin lauantaisin on aivan oma lukujärjestyksensä television äärellä, jos viettää päivänsä kotona. Aamupiirretyt, iltapäivän kokoperheen leffa, Avara luonto, alkuillan kisailu tai visailu, Ylen teema ja loppuyön häröilytarjonta. Kaikkea ei tietenkään tarvitse katsoa, mutta useimmiten vähintään yksi tai kaksi mainituista tulee katsottua.

Aamupiirrettyjen laatu vaihtelee, suurin osa on onnetonta halpisfirmojen tietsikamaa. Löytyisihän sitä laatua omasta takaa ja äkkiäkös sitä jonkun palvelun kautta katsoisi lisää, mutta se ei ole sama. Haluaisin, että televisiotarjonta on itsessään hyvää, että aamun kahvihetkestä television äärellä voisi nauttia ilman valinnanvaikeutta.

Televisiossa esitetyt lyhyet animaatiot on myös huonosti esiteltyjä. Nekin on tehnyt joku! Joskus isotkin nimet alalta - Late Lammas on Nick Parkin luoma sarja Aardman Animations -studiolta.

Ylen aamuohjelmistosta löytyy tulevana lauantaina Lumikuningatar. Telkku.com ei osaa kertoa siitä mitään. Siirryn Ylen sivuille. Siellä osataan kertoa yllättäen tuotantoyhtiö, Awol Animated Windows, muttei muuta. Tuotantoyhtiön sivuilta saan selville lyhärin olevan espanjalaisen kuvittajan , Raquel Aparicion käsialaa.

Itse lyhytelokuva taitaa olla still-kuvien zoomailua ja pientä sivuefektiä kunnollisen animaation sijaan, mutta olen kiinnostunut näkemään Aparicion työn. Hänen osallisuuttaan Lumikuningattareen mainitsee tuskin yksikään tv-opas.

Kokoperheen leffoina nähdään Shrek, Marmaduke, sekä Prinsessa ja sammakko. Täydellisiä lauantai-iltapäivän valintoja. Ne eivät ole haastavia tai muutenkaan liiallista keskittymistä vaativia. Vaikka Prinsessa ja sammakko kärsii ajoittain hieman liiallisesta melskaamisesta, se on oikein hyvä nykyisen Disneyn tuotannoksi. Taidan ottaa uuteen katseluun.

Avara luonto, ehdottomasti parhaita asioita mitä televisiolla on tarjota. Sitäkin on katsottava juuri tuona totuttuna ajankohtana, tai tunnelma ei ole sama.

Tulevana lauantaina on sitä paitsi tiedossa Jääkarhun salattu elämä 2/2. Mielenkiintoinen ohjelma Norjan huippuvuorten jääkarhuista, vai sittenkin niiden kuvaamismetodista.

Kuvausta varten on rakennettu vakoilukameroita, jotka ovat naamioituneet lumikökkäreiksi. Ne kiitävät tarvittaessa hillitöntä vauhtia ja ottavat turpaan uteliailta karhuilta.

Visailukisailujen osalta tilanne on tällä hetkellä heikompi. Midaksen kosketus on katsojan aliarvioimista ja Syksyn Sävel -retro alkaa pian olla liian ei retroa, siinä on siirrytty jo vuoteen 1998.

Yle Teemalla on tarjota teemana Kubrickin klassikko. Kellopeli Appelsiini ei ole kärsinyt esityskertojen puutteesta Suomessa, mutta nyt nähdään elokuvan tukena viime vuonna valmistunut dokumentti Ranskasta. Kanava on hyödyntänyt samaisen Folamour Productionsin Olipa kerran -dokumenttisarjaa teemoissaan jo pitkään.

Dokkarin jälkeen vaihtoehtona elokuvalle on edellinen Bond-leffa, Quantum of Solace, joka on itseltäni aivan yhtä näkemättä kuin Skyfall.

Joulukuun aikana tässä osoitteessa juhlistetaan viihdekulutusta, materiaa ja teknologiaa. Joululahja-katalogimaisen adventtikalenterimme luukusta saatat jopa voittaa jotain kivaa. Eli pitäkää itsenne viritettyinä taajuudelle.

Avara luonto: Jääkarhun salattu elämä 1/2. YLE AREENA 

"Rannalle nuori uros jättää hylkeenraadon ja lähtee etsimään naaraita"

Imaginaerum (2012)

Stobe Harju: Imaginaerum (2012)

Tuomas Holopaisen näköinen ja kuuloinen Nightwish-elokuva kuvastaa kosketinsoittajan sielunmaisemaa sellaisena kuin osasi odottaa. Tahto ja into on ollut kova, rahoituskin on tullut osittain omasta pussista.

Mielensyövereissä ja monessa kerroksessa kerrottu fantasiasatu on liian raju pienille, mutta aikuisille hyvin lapsellinen ja kliseinen. Tarina käsittelee vanhan miehen elämänkaarta unien kautta - muistoja, unohdusta, hulluutta ja musiikkia. Mies on Holopaisen alter ego, jota hän tietyssä ikähaarukassa esittääkin.

Palapelimäisen juonenkulun takaa löytyy, sanotaanko nyt vaikka herkkä, intohimoisesti musiikkiin suhtautuva eskapisti hyvin rehellisenä, itsensä likoon laittaneena. Kömpelöhän elokuva on, mutta ainakin tekijöille on annettava sympatiapisteet.

Elokuvaa mainostetaan vertaamalla sitä David Lynchiin, Neil Gaimaniin ja Cirque du Soleiliin. Silloin kun markkinoinnissa joudutaan ottamaan vertauskortti käyttöön, ollaan yleensä epävarmoja tuotteesta.

Itse en mainittuja vertauksia allekirjoittaisi. Elokuvassa on musiikkia ja siinä vieraillaan sirkuksessa, muttei se siitä Cirque du Soleilia tee. Elokuvan aikana siirrytään hämytilaan jossa jazzahtava ralli raikaa, mutta jos sillä ansaitaan nykyään lynch-leima, olkoon sitten niin.

Mainitusta kolmikosta vain Neil Gaiman käväisi kulman kautta ajatuksissa, elokuva nimittäin palautti hetkittäin MirrorMaskin mieleen. Yksi suurimmista pettymyksistä mitä fantasiaelokuvan saralla muistan.

Vertauksia elokuvasta on helppo tehdä, sillä se on oikea kliseiden vuoristorata, joten jatketaan niillä. Oma komboni, joka on mielestäni melko pitävä: Saiturin Joulu ja Nolanin veljekset kohtaavat Tarsem Singhin häivähdyksellä Tim Burtonia ja nykyistä Terry Gilliamia.

Nolanien tapahtumakerrostelu ja tyylikikkailu on parhaimmillaan huvittavankin yliajateltua suoritusta. Imaginaerumin lähtökohdat on samat, mutta loppua kohden elokuva päätyykin selkeyttämään tarinan kuviota grandioosin jippoilufinaalin sijasta.

Tarsem Singh on ohjaaja Stobe Harjun tavoin juuriltaan musiikkivideoiden ohjaaja. Singhin visuaalinen look ja kuvien sulava flow on kunnianhimoista. Stoben kohdalla Singh -viittaus jää ikävä kyllä tapaan latoa niitä kuvia turhan levottamaan tahtiin.

Ei, elokuva ei näytä venytetyltä musiikkivideolta.

Elokuva näyttää siltä kuin sen olisi ohjannut tekijä, joka ei vielä hallitse musiikkivideoita pidempää kokonaisuutta. Kohtauksesta toiseen siirryttäessä ei yksinkertaisesti pysytä kasassa.

Saiturin Joulu on ilmeinen teemallinen vaikuttaja. Dickensin klassikossa vanha erakoitunut kitupiikki, Roope Ankan esikuva, Ebenezer Scrooge lähtee menneiden joulujen haamun matkaan pitkin muistorataansa.

Holopainen on fanaattinen Disneyn ihailija ja puhui aikoinaan haaveestaan säveltää Ankkalinna-aiheinen musiikkiteos. Tämä ei ole ihan sitä, mutta Holopaisen esittämä hahmo heijastaa sen sisäisen Roopen, joka ajattelee valuutan sijasta musiikiksi.

Burton, Elfman ja Depp muodostavat fantasiaelokuvien tunnetuimman supertrion. On hauskaa nähdä, kuinka Holopainen tavallaan täyttää kolmikon jokaisen tontin itse. Synkeä karnevaalihenkinen maailma ja siihen sovellettu musiikki säestää tämän epäkeskon kurjan elämää kuitenkin paljon hajanaisemmin.

Vuosi sitten ilmestyneen levyn musiikki on saatu käännettyä elokuvasovitukseksi osittain onnistuneesti. Orkesterisovituksina Nighwish alkaa olla lähempänä Nolanin luottosäveltäjän, Hans Zimmerin ja hengenheimolaisten tyyliä. Hevilaukan rippeitä ei ole maltettu jättää kokonaan pois ja elokuva kärsii niiden luomasta häiriöarvosta. Ne nostavat tosin vastavuoroisesti elokuvan koomista katseluarvoa.

Elokuvaa katsoessa voi olla aidosti iloinen Holopaisen puolesta. Hän on saanut elokuvansa, se ei ole mikään mestariteos, mutta Nightwish-faneille se tarjoaa hyvää ja oikealla asenteella muillekin. Jos elokuva ei menisi niin vakavaksi, se toimisi oivana joulunalus katseltavana koko perheelle.