1990-1999 parhaat ei-amerikkalaiset elokuvat.

Sääli jättää vuosikymmenten parhaiden elokuvien listaaminen, mutta kyllähän sitä kaikkea uutta tietysti keksii. Näissäkin on vielä jonkinverran viimeistelyä, mutta nyt ainekin toistaiseksi viimeisen kerran: Tällä kertaa kaksitoista huippuelokuvaa kymmenestä eri maasta, vain Japani ja Uusi Seelanti toistuu.

1. Taivaalliset Olennot (Heavenly Creatures, 1994) - Uusi Seelanti


ohj. Peter Jackson

Suhteeni Peter Jacksonin Taivaallisiin Olentoihin on jollain tavoin ollut pakkomielteenomainen siitä lähtien kun sen ensikertaa näin noin 11-12 vuotiaana. Katson sen melkeimpä järjestelmällisesti joka vuosi ja vielä ei ole esiintynyt kyllästymisen merkkejä. Kahden toisiinsa vahvan siteen luoneen tytön välistä fantasiamaailmaa yritetään rikkoa, koska niin läheisiä suhteita ei tyttöjen välillä heidän kyläpahasessaan suvaita.



2. Léon (1994) - Ranska


ohj. Luc Besson

Listan semisti epä-epäamerikkalainen valinta. Ajattelin kumminkin sijoittaa ranskalaisamerikkalaisen tuotannon, Léonin, tähän listaan saadakseni listat mieluiseeni balanssiin. Léon teki aikoinaan itseeni järkyttävän suuren vaikutuksen ja on edelleen omia suosikkejani. Natalie Portmanin suoritus orpona palkkamurhaajan holhokkina on muutaman ilmiömäisimmän lapsinäyttelijän roolin joukossa.


3. Veronikan Kaksoiselämä (La Double vie de Véronique, 1991) - Puola


ohj. Krzysztof Kieslowski

Turhan aikaisiin pois menneen Kieslowskin unenomaiset elokuvat ihastuttavat kauniilla kuvillaan kerta toisensa jälkeen. Kahden Veronikan toisistaan erillään olevat maailmat nivoutuvat ehkä toisiinsa monella tavalla, mutta kohtaavatko nämä kaksi koskaan..


4. Trainspotting (1996) - Iso-Britannia


ohj. Danny Boyle

Englannin tunnetuimman ohjaajan, Danny Boylen huumehelvetistä kertova klassikko. Hienot näyttelijäsuoritukset ja osuvat musiikkivalinnat.


5. Underground (1995) - Serbia


ohj. Emir Kusturica

Serbialainen Emir Kusturicasta kävi Amerikan puolellakin tekemässä Arizona Dreamin, mutta palasi rapakon takaa ohjaamaan hienoimman leffansa, Undergroundin. Elokuva on surrealistisesti etenevä kertomus Jugoslavian historiasta sotien keskellä. Goran Begovićin hulppeat musat toimii mainiosti leffan täydennyksenä.


6. Avaa Silmäsi (Abre los Ojos, 1997) - Espanja


ohj. Alejandro Amenábar

Amenábar on toistaiseksi kerennyt ohjaamaan melkoisen vähän elokuvia, mutta erittäin lupaava tulevaisuus luulisi olevan kun nekin ovat helmiä kuten Avaa silmäsi, The Others ja Meri Sisälläni. Espanjasta on lähiaikoina saatu paljon laadukasta kauhua ja Avaa Silmäsikin on sellainen. Oikeastaan ehkä ennemminkin psykologinen kauhuscifitrilleri, upeasti kirjoitettu onkin. Jenkkiversio lie tunnetumpi, Vanilla Sky, eikä se oikeastaan huonoimmasta päästä oleva uusioversio olekkaan, muttei alkuperäisen veroinen missään nimessä.


7. Breaking the Waves (1996) - Tanska


ohj. Lars von Trier

Mahdollisesti mielenkiintoisin nykyohjaaja (Kim Ki-Dukin lisäksi) Lars von Trier on ollut elokuvamaailman outolintu jo vuosikymmeniä, mutta Breaking the Waves saattaa olla hänen tärkein yksittäinen elokuvansa. Tunnettavuuden kannalta. Ymmärän ihmisiä, jotka vihaavat ja halveksivat von Trieriä, mutta vielä paremmin ymmärrän niitä jotka jumaloivat häntä. Ikävä että hänen kaltaisiaan on liian vähän. Jokaikinen tanskalaisherran elokuvista on näkemisen arvoinen ja ikimuistoinen.


8. Audition (Ôdishon, 1999) - Japani


ohj. Takashi Miike

Aasiasta tulee paljon aikalailla kieroa kauhua, mutta kyllä Audition on tietyllä tavalla ollut shokeeraavin. Takashi Miiken sadistinen Ichi the Killer (2001) keskittyy hyvin suoraviivaiseen suolestukseen ja jatkuvaan ällöttelyyn, kun Audition rakentaa tunnelman harkitummin kuin juuri mikään muu kauhuelokuva, ennen kun aloittaa kiduttaa katsojaa julmuudella. Upean huoliteltu ja mieleenpainuva suoritus Miikeltä, joka suoltaa leffoja liukuhihnalta. Kiiiiri kiri kiri kiriiiii.

9. Ringu (1998) - Japani


ohj. Hideo Nakata

Varmasti tunnetuin japsikauhu ainekin amerikkalaisen The Ringin ilmestymisen jälkeen. Vaikka mitä variaatioita on tullut Ringun jälkeen, ei alkuperäistä ole ylitetty ja tuskin ylitetään. Ihan hyviäkin leffoja buumi on poikinut, vaikka paljon tietysti on roskaakin.


10. Juoke Lola, Juokse (Lola Rennt, 1998) - Saksa


ohj. Tom Tykwer

Lolalla on hetki aikaa saada jostain järkyttävät määrät rahaa. Leffa on jaettu kolmeen mahdollisuuteen, kolmeen eri versioon miten asiat etenevät ja kuinka tarina päättyy. Hyvä ja saksalainen elokuva ei ole liian usein sopinut samaan lauseeseen enää 1930-luvun jälkeen, mutta Herzogin muutaman leffan ja parin muun lisäksi Juokse Lola, juokse on ehdottomasti sellainen.

+ Forgotten Silver (1995) - Uusi Seelanti


ohj. Peter Jackson

Televisiolle tehty pikku aprillipila vihastutti Jacksonin kotimaassa ilmestyessään. Valedokumentti kertoa Peter Jacksonin kolunneen jotain kätköjä ja löytäneen filmikeloja jotka paljastivat, että Uudessa Seelannissa tehtiin jo kaikki keksinnöt elokuvan suhteen ennen muita. Vanhat löydöt kertovat kuvitteellisen ohjaajien mestarin elämän ensikokeiluista traagiseen loppuunsa.


++ Sátántangó (1994) - Unkari


ohj. Béla Tarr

Béla Tarrin yli seitsemän tuntinen eepos päättäköön kaikkien aikojen leffojen listat. Piiitkiä ottoja sisältävä leffa koostuu kahdestatoista osasta jotka kulkevat kronologisesti tangon tahtiin - kuusi eteenpäin, kuusi taakse. Ehkei tätä työlästä leffaa kaikille voi suositellakkaan, mutta ilman muuta elokuvanystävälle, joille pikku haasteellisuus ei ole ongelma. Heillä kärsivällisyys palkitaan.

1990-1999 parhaat amerikkalaiset elokuvat

Teen ysärilistan kahdessa osassa. Ensin jenkkileffat ja sitten loppumaailma.. Sen kummemmitta:



1. Pulp Fiction (1994)


ohj. Quentin Tarantino

Nykyajan tunnetuimpia elokuvia jota on jo vähän vaikea suhteuttaa mihkään listoihin. En osaa sanoa tarkalleen, mutta pitkälle toistakymmentä kertaa olen leffan nähnyt. Sitä ei voi millään kiistää, etteikö Pulp Fiction olisi 90-luvun parhaita elokuvia. En nyt tiedä onko se paras, mutta ykkössijalle sen sijoitin. Kaikki tällä listalla ovat jokatapauksessa yhdenvertaisia loistavuudessaan.


2. Mafiaveljet (GoodFellas, 1990)


ohj. Martin Scorsese

I'm funny how? Like a clown? Joe Pesci tekee yhden ikimuistoisimmista rooleista. Sopranos -sarja muistuttaa hyvin paljon Mafiaveljien tyyliä, pelkäästään hyvällä. Musiikit on taidokkaasti valittu, ei siinä etteikö ylläolevassa Tarantinon teoksessa olisi myös. Scorsesen parhaita elokuvia.


3. Seitsemän (Se7en, 1995)


ohj. David Fincher

Murhaaja tappaa seitsemän kuolemansynnin mukaan. Seitsemän on yksi parhaiten kirjoitetuista murhatarinoista ikinä.


4. Saksikäsi Edward (Edward the Scissorhands, 1990)


ohj. Tim Burton

Burtonin Frankenstein-pakkomielle esiintyy Saksikäsi Edwardissa eniten edukseen. Tietynlainen variaatio Mary Shelleyn klassikosta tämäkin. Todella hieno sellainen.


5. Eyes Wide Shut (1999)


ohj. Stanley Kubrick

Kubrickin jäähyväiselokuva, jonka ensi-iltaa hän ei ikinä nähnytkään. Kaunis päätös upealle uralle.


6. Piina (Misery, 1990)


ohj. Rob Reiner

I'm your number one fan. Kathy Bates esittää yhden karmaisevimmista roolisuorituksista Reinerin rajuimmassa elokuvassa, joka perustuu Stephen Kingin kirjaan.


7. Cape Fear (1991)


ohj. Martin Scorsese

Scorseselta tilaustyönä valmistunut Cape Fear on uusi versio 1962 vuoden klassikosta. Jopa parempi kuin alkuperäinen.


8. American Beauty (1999)


ohj. Sam Mendes

Hienosti kuvaillut ihmiskohtalot tavoittelevat amerikkalaista unelmaa tahoillaan.


9. Fight Club (1999)


ohj. David Fincher

Seitsemän tavoin mielettömän vaikuttava juoni ja hauskoja yksityiskohtia.

10. Gattaca (1997)


ohj. Andrew Niccol

Ainut listan liian vähälle huomiolle jäänyt leffa. Niccolin äärettömän upeannäköinen Gattaca on vuosikymmenen paras scifi-elokuva ja upeaa katsottavaa vaikkei juoni olisikaan ollut niin hyvä, mitä se kaikenlisäksi on.


+ Hämärästä Aamunkoittoon (From Dusk till Dawn, 1996)


ohj. Robert Rodriquez

Erittäin taattua Tarantino/Rodriquez-kamaa. Mitä vähemmän tietää etukäteen, sen parempi.


+ Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa (Fear and Loathing in Las Vegas, 1998)



Korvaamaton huume-elokuva. Johnny Depp tekee ehdottomasti oman suosikkiroolini.

Parhaat jatko-osat.

Jatko-osat ovat tosiaan pääsääntösesti huonoja. Muutaman hetken funtsailun jälkeen mieleeni tuli kumminkin neljännessataa leffajatko-osaa jotka eivät ole surkeita. Muutamat jopa ensimmäistä parempia!

Eli tässä kakkosia ja paluita. Jopa pari kolmosta!

1. Frankensteinin morsian
2. Kissaihmisten kirous
3. Evil Dead 2
4. Pimeyden Armeija
5. Imperiumin vastaisku
6. Jedin Paluu
7. Kummisetä 2
8. Aliens
9. Terminator 2
10. Dark Knight
11. Return of the Fly
12. Kill Bill 2
13. Kuninkaan Paluu
14. Paluu Tulevaisuuteen 2
15. Batman - Paluu
16. Paluu Apinoiden Planeetalle
17. Die Hard 2
18. Ghost Busters 2
19. Gremlins 2
20. Addam's Family 2
21. Toy Story 2
22. Desperado
23. Saw 2
24. The Eye 2
    
25. Blade III

Maailman huonoimmat elokuvat. Ikinä.

Ennen kun päästään parhaisiin ysärileffoihin, mennään keveämpiin tunnelmiin. Huonoja elokuvia on maailma täynnä, mutta niitä on vaikeampi nähdä niin paljoa kuin hyviä. On olemassa hyviä hyviä, huonoja hyviä, hyviä huonoja ja huonoja huonoja leffoja. Tähän yritin valita leffoja jotka ovat pääsääntöisesti sietämättömiä, osa ehkä hauskempia huonoutensa takia, mutta kaikki ilmiömäisen surkeita.



Jatko-osat ovat tietysti oma huonouden lajityyppinsä, mutta en ota niitä nyt huomioon.


1. Santa and the Ice Cream Bunny (1972)



Joulupukin reki on ajanut karille keskelle hiekkasärkkiä. Lauma lapsia saapuu sekavanoloisen laulavan pukin luo tavallisista päiväpuuhistaan (mm. sateenvarjolla katolta hyppimistä). Jotain 10-20 minuutin jälkeen joulupukki alkaa kertomaan lapsille satua peukaloisesta. Satu kestää tunnin ja sen taso on huomattavasti huonompaa kuin huonoimmankin koulunäytelmän. Sitten jäätelöpupu tulee ja pelastaa päivän. Pakotin itseni katsomaan elokuvan kokonaan, mutta jaottelin sen neljään istuntoon. Helposti huonoin elokuva ikinä.


2. Xanadu (1980)



Olivia Newton-John ja John Travolta tahkosi aikoinaan musikaaleja Saturday Night Feverin ja Greasen menestyksen takia, muttei tajunnut lopettaa. Xanadussa rullaluistellaan lavalla, lauletaan ja siinä tapahtuu jotain selittämättömiä tapahtumia. Otin tämän listaan vaikken katsonut ihan loppuun asti, se olisi ollut aivan liikaa vaadittu.


3. The Incredibly Strange Creatures Who Stopped Living and Became Mixed-Up Zombies!!? (1964)



Niinikään musikaali, mutta tällä kertaa zombeilla täydennettynä. Niin huonosti tehty elokuva, että tekee pahaa. Toki kulttiklassikko juuri tästä syystä.


4. Plan 9 from Outer Space (1959)



Plan 9 on tunnetuin huono elokuva, mutta samaa tasoa on muutkin Ed Woodin elokuvat. Glen or Glendassa Wood esittää itse pääroolin transua, omakohtainen harrastus kun oli muutenkin. Plan 9:ssa on tietysti omat hyvät kökköpuolensa, mutta oikeasti huonoksi sen tekee sen tylsyys. Kuvaus on järkyttävää, aina ei kuvaan edes mahdu se mitä kuvataan. Bela Lugosi kuoli kuvausten alettua ja Woodin vaimon kiropraktikko hoiti roolin loppuun pitäen viittaa naamansa edessä koko leffan ajan. Avaruusalukset ovat jotakuinkin folioituja pahvilautasia jne.


5. Killer Shrews (1959)



Yllä oleva on siis tappajapäästäinen. Koira, jolle on pistetty torahampaat! Lähikuvissa käytetään käsinukkeja. Uskomatonta matskua kyllä.


6. They Saved Hitler's Brain (1960, 1966)



1960 luvun alussa keskenjäänyt elokuva Mad Men of Mandoras viimeisteltiin 1966 ja osassa kohtauksissa näyttelijöillä on vielä viiskytluvun hillitty tyyli ja osassa hippityylinen rehotus. Näyttelijätkään eivät tietysti ole samoja. Lopussa on silti yhdistetty kohtaus näiden kahden välillä, erittäin epäuskottava tietysti.


7. Driven (2001)



Renny Harlinin Kurkunleikkaajien Saari ei ole maineensa veroisen huono elokuva. Driven on huono. Niin huono että Stallonekin katuu että ikinä näytteli siinä. Harlinin piti alun perin tehdä elokuva Ayrton Sennasta. Formuloiden sijaan köyhässä CART-pätkässä Stallone ajaa kilpaa buutsit jalassa ja ääniefektit on otettu F1:stä.


8. Timecop (1994)



Jean-Claude van Damme, Belgian lahja maailmalle. Hän vartioi aikaa ja osaa tehdä spagaatin keittiössä. Street Fighter on huono, mutta Timecop on vielä huonompi.


9. Vaikenemisen laki (Code of Silence, 1985)



Hän ampuu ennen kun vaara edes uhkaa. Hän on Chuck Norris.


10. Snakes on A Plane (2006)



"Siinä on käärmeitä, siinä on lentokone, mitä muuta elokuva tarvitsee" promosi Samuel L. Jackson leffaansa Conanissa. Niimpä. Eihän se välttämättä muuta tarvitse, mutta ei se siitä hyvää tee, oikeastaan erittäin huonon.


+ Andy Warholin elokuvat



Empire (1964): Kamera kuvaa 8 tuntia Empire State Buildingia paikallaan.
Eat (1963): Mies syö sientä 45 minuuttia.
Sleep (1963): Runoilija John Giorno nukkuu kuusi tuntia.
**** (1967): 25 tuntinen elokuva
Vinyl (1965): Perustuu Kellopeli Appelsiiniin, muttei sitä oikeastaan mistään edes huomaa.

En ole nähnyt elokuvia kokonaan, enkä välitä katsoakaan. Siksi kunniamaininta potentiaalisina maailman huonoimpina elokuvina.

Eugen Statistics.

Viime kuussa kuuntelin eniten:

Marina & the Diamonds - The Family Jewels
Tuomas Skopa - Arki ei nappaa
David Gilmour - Live in Gdansk
Burzum - Belus
Bohren & der Club of Gore - Dolores
Sigh - Scenes from Hell
Nokturnal Mortum - Voice of Steel
Clint Mansell - Moon OST
Musta Kappeli - Kohti lopullista surmaa

Marina on popannut ehdottomasti eniten, mutta nyt on ollut pikku tauko. Sydän, Sydämen Tuomas Skopa on puskenut soolomatskua ja Myspacessa olen sitä jonkinverran nyt kuunnellu, Sydäreitten hengessä siinä jatketaan. David Gilmourin livesetti taas on tunnelmallinen keikkataltiointi Pink Floydin ja Gilmourin loistavan On an Islandin parhaista paloista. Mustaan Kappeliin tutustuin ainoan Youtubepätkän verran ja biisi on mielettömän upea. Kohta bändin näkee Black Curse Over Helsinki -tapahtumassa. Odotukset on korkealla.

Kirjat.

Luin Tuomas Vimman Helsinki-trilogian joka koostuu kirjoista Helsinki 12, Toinen ja Gourmet. Vimmalla on pirun hienoa kerrontaa ja tietoutta vähän kaikesta. Tyylillisesti kuljetaan jossain Juha Vuorisen ja Amerikan Psykon välimaastossa. Vähän väliä olisi tehnyt mieli kirjoittaa ylös quoteja kirjasta, muttei malttanut kun oli pakkoo vaan jaksaa lukemista.

Helsinki 12 kertoo mainosfirman nuoresta lorvailijasta, joka viettää päivänsä ennemmin ryypäten ja nussien kuin töitä paiskoen.

Toinen kertoo nuoresta lorvailijasta, joka viettää päivänsä ennemmin ryypäten ja nussien kun Helsinki 12:lle jatkoa kirjoittaen. Tarinassa Vimma ei oikeasti kirjoittanut kirjaansa itse, vaan tyttöystävä, jonka kotiorjana hän elelee leveästi.

Gourmet kertoo.. jep ryypätään ja nussitaan ankarasti, sekä syödään hyvin. Vannoutunut kulinaristi jatkaa ruoalla mässäilyä edellisten kirjojen tapaan, ottaen aiheen nyt tarinan keskipisteeksi. Ruokatietoudessa on auttanut useat ammattilaiset, mutta kyllä Vimma itsekin ruokansa tuntee. Hän kertoi lihoneensa toistakymmentä kiloa kirjan kenttätutkimuksissa.

Toivon todella että Vimma ei ole vetäytynyt pelkäksi kolumnien ja ravintola-arvioiden kirjoittajaksi, vaan ilahduttaisi mahdollisimman pian uudella kirjalla.

Ajattelin Preciousinkin lukea ennen kun leffaversion näkee. Todella mukaansatempaavasti kirjoitettu raadollinen kirja on melkosen lyhyt ja sen lukee kivuttomasti vaikka yhdeltä istumalta. Elokuvakin voi olla hyvä, mutta eipä tuontyylistä kirjaa voi sellaisenaa filmatisoida. Elokuvaversioon on varmasti yksinkertaistettava kerrontaa aikapaljon.

Voin suositella viimekuussa lukemiani kirjoja vilpittömämmin kuin juuri mitään mitä olen koskaan lukenut. Jokainen oli virheetön ja loistavalta vaikuttaa myös tällä hetkellä luvun alla oleva Haiteksti.


Tv.



True Blood on nolo. Oscarit on raivostuttavaa sontaa. Onneksi on olemassa Avara Luonto. Luontodokkarien lisäksi kuukauden parhaita paloja oli Teeman elokuvadokumentit. Etenkin ranskalainen Elokuvamusiikin Kulta-aika oli huippu. Siitä sain ajatuksen alkaa niputtaa omia suosikkeja. Jahka olen saanut parhaat leffat 1920-2009 listat valmiiksi ja viimeistellyiksi, alotan esittelemään parhaat leffamusat.

Muutenkin dokumentit ovat olleet siis parasta antia. Jimiltä tullut Bostonin kuristaja jne. Tarkoitan silti vain ns. laatudokumentteja, enkä Tuomas Skopan laulun sanoin 4d:n Lapseni näyttää perseenreiältä- tason huttua.


Elokuvat.



Lumottu (Enchanted, 2007). Paras tyhjäpäinen hömppä aikoihin. Prinsessa tupsahtaa keskeltä Disneypiirrettyä nykyajan Manhattanille.




Minun Elämäni (My Left Foot, 1989). Esimerkki ilmiömäisestä roolisuorituksesta. Daniel Day-Lewis esittää jalkaa lukuunottamatta halvaantunutta Christy Brownia.




Lupaus (2005). Oikein hyvä suomalainen lottaelokuva tähtenään Laura Birn.




Matteuksen Evankeliumi (Il vangelo secondo Matteo, 1964). Pasolinin jeesuskuvauksella on kieltämättä kuvauspaikka-, sommittelu-, roolitus- ja musiikkitajua, mutta ei sitä vauhdikkaimpien elokuvien joukkoon voi lukea.




Filth & Wisdom (2008). Madonnan ohjausdebyytti. Yllättävän hyväntuulinen ja kepeä leffa. Ei nyt mikää erityinen, muttei täysin toivotonkaan.

Kaikki leffat:

Taivaan Reunalla
Alphaville
Huhupuhetta
Lumottu
Oma Taivas
Transformers
Topi ja Tessu
Helter Skelter
Minun Elämäni
Lupaus
Lokakuu
8 päivää ensi-iltaan
Liisa Ihmemaassa
Rajut Kuviot
Peewee's Big Adventure
Jotain Annettavaa
Hammett
Yö
Paras Kesä
Prinsessa ja Sammakko
Matteuksen Evankeliumi
Veronika päättää kuulla
Filth & Wisdom
Kuu
Tierra
Borat
Lords of Dogtown

Uhosin jo viime statisticseissa meneväni kattomaan Suljetun Saaren, mutta uhoan taas. Huomenna olis tarkotus mennä. Sen jälkeen teatteriin olis tarkotus mennä katsomaan perjantaina ensi-iltansa saaneet Aavikon Kukka ja Rahalla saa, sekä ensiperjantaina tulevat Ghost Writer, Nowhere Boy ja Reindeerspotting.

9 (2009)

9 on järjestyksessään neljäs Tim Burtonin tuottama tietokoneanimaatio ja ehdottomasti heikoin. Painajainen ennen joulua on kiistatta klassikko, Roald Dahl -filmatisointi Jaakko ja jättipersikka on ihan toimiva ja Burtonin ainut oma animaatio-ohjaus Corpse Bridekin varsin kelvollinen. Elokuvan tuntematon ohjaaja Shane Acker on ollut mukana Kuninkaan Paluun tehosteosastolla ja sen kyllä huomaa. 9:n animaatiojälki ja äänitehosteet ovat laadukasta jälkeä, mutta itse juoni on surullisen toimintavetoista. Katsojaa ei palkita oikeastaan missään vaiheessa.

Yhdestä ysiin numeroidut räsynuket elävät maailmanlopun jälkeisiä hetkiä ja tarkoitus olisi etsiä jostain uutta toivonkipinää. Maailma on synkkä, mutta ei esimerkiksi Burtonin goottimaiseen tapaan, vaan illansuun ruosteisen kaatopaikan tyyliin.

Odotin elokuvalta oikeastaan jotain erityistä. Hahmot näyttävät symppiksiltä ja trailereistakin huokuu meininki että tässä olisi jotain suurta sanomaa tai suuria tunteita pieniltä nukeilta. Mutta enemmänkin lopputulos on kertaluontoinen reilun tunnin efektielämys. Leffan siis katsoo sujuvasti, muttei siitä juuri mitään saa. Korkeintaan sen pikaisen tehosteannoksen.



Eli voihan tämän huoletta katsella, muttei kantsi odottaa mitään. Toivottoman huonoksi tätä ei silti voi sanoa, koska kohtuu näyttävää toimintaa kumminkin sietää seurata kivutta. Yksi aidosti hyvä kohtakin leffasta löytyy. Siinä ukot pistävät kemut pystyyn vanhojen vinyylien kanssa. Judy Garlandin Somewhere over the Rainbow soi ja pikkujätkillä on edes hetken hengähdystauko.

1980-1989 parhaat elokuvat.

1. Blade Runner (1982)


ohj. Ridley Scott

Visuaalisesti kaikkien aikojen vaikuttavimpia elokuvia. Synkkä neo-noir kuvaus sateisessa ja sumuisessa, kurjanpuolesessa huomisessa. Mahdollisesti tärkein science fiction elokuva ikinä. Elokuva keskittyy ihmisenkaltaisiin replikantteihin, jotka on luotu tekemään paskahommat ihmisten sijasta, mutta äkkiäkös niistä halutaan päästä eroon kun alkaakin pelottaa. Blade runnerit ovat pestattu kaivamaan nuo akanat jyvien joukosta ja laittamaan stoppi niille. Ei välttämättä helppo jopi, kun niin vakuuttavat muistotkin on päähän asennettu.


Daryl Hannah


Sean Young

Ridley Scott tuli tunnetuksi 1979 elokuvallaan Alien - kahdeksas matkustaja. Muutamaa vuotta myöhemmin hän tekee Blade Runnerin. Erittäin lupaava scifiohjaajan ura edessä siis? Scott jätti scifin taakseen näiden kahden elokuvan jälkeen ja on julistanut että scifielokuva on kuollut. Harmi. Ihan ok leffoja on silti tipahdellut vielä välillä, fantasiaelokuva Legenda (1985), kahden naisen roadmovie Thelma & Louise (1991), Kristoffer Kolumbuksesta kertova, Amerikan löytymisen 500-vuotispäiville valmistunut 1492: Paratiisin valloitus (1992) ja Gladiaattori (2000).


Rutger Hauer


Harrison Ford

Blade Runnerista on lukuisia erilaista versiota.

1982 Jenkkiversio - Onnellinen loppu, kertojaääni, vähemmän väkivaltaa.
1982 Kansainvälinen - Onnellinen loppu, kertojaääni, enemmän väkivaltaa.
1992 Director's Cut - Ei onnellista loppua, "uni yksisarvisesta -kohtaus", ei kertojaääntä. todellisuudessa ei ohjaajan halujenmukainen.
2007 Final Cut - vihdoin täydellisesti ohjaajan oma versio.

Vaikea sinänsä sanoa, mikä näistä on oma suosikkini, mutta Final Cutissa on myös viimesen päälle remasteroitu ääniraita ja kuva.

Vangelisin elokuvaan säveltämä soundtrack on myös erittäin toimiva.






2. Hohto (The Shining, 1980)




3. Suuri Gangsterisota (Once Upona Time in America, 1982)




4. Cinema Paradiso (Nuovo Cinema Paradiso)



5. Ran (1985)




6. Full Metal Jacket (1987)




7. Kuin raivo härkä (Raging Bull, 1980)




8. Noiduttu Sydän (Angel Heart, 1987)




9. Terminator - tuhoaja (1984)




10. Blue Velvet - ja sinisempi oli yö (1986)




Piirtäjän sopimus (Draughtsman's Contract, 1982)