 |
| Michael Moore: Bowling for Columbine (2002) |
Dokumenttielokuva yhdysvaltalaisesta asehulluudesta, koulusurmista ja väkivallan suvaitsemisesta kulttuurissa. Haastateltavina mm. South Parkin toinen luoja Matt Stone, NRA:n silloinen puheenjohtaja Charlton Heston ja Marilyn Manson. Kustakin haastateltavasta saadaan paljon irti. Mansonin maalatun kuoren alta paljastuu varsin älyllinen ajattelija ja toisaalta ihailemani näyttelijälegenda Heston paljastuu täydeksi siaksi ja raukaksi asehulluutensa takaa.
Viihdedokumentin ja Anvilin vastapainoksi otetaan nyt ajankohtaisiin aiheisiin ja rappioon pureutuvaa dokumenttielokuvaa. Elokuvan ohjaaja Michael Moore on kärkevä yhteiskuntakriitikko ja aktivisti, hän on myös erinomainen kertoja ja taitaa mielikuvien luomisen. Kaksoistorneihin tehtyä iskua käsittelevä Fahrenheit 9/11 on jo älyttömyyksiin menevän yksipuolinen näkemys kaikesta.
Taitava tekijä kyllä, mutta mitä hyökkäävämpi sen varmempi mielipiteiden kahtiajako. Pidin osittain myös ysiyksyks-dokumentista, mutta ehdoton kohokohta miehen uralla on mielestäni Bowling for Columbine, johon dokumenttiohjaajan nousujohteinen ura laadullisesti ja uskottavasti merkittävänä tavallaan loppuikin.
Asehulluus yhdysvaltalaisessa mittakaavassa on meille pohjoismaissa vielä verrattain vieras käsite. Kouluammuskelut ikävä kyllä eivät enää sitä ole. Vaikka sitä on herätty kritisoimaan Yhdysvalloissakin jo aikaa sitten, totaalinen muutos on vaikea läpisaattaa. Ylittämättömään amerikkalaisen elämän satirisoimiseen aikoinaan yltänyt Simpsonit on käsitellyt aihetta monesti, ikimuistoisimmin yhdeksännen kauden klassikkojaksossa The Cartridge Family, jossa Homer hankkii aseen perhettä suojellakseen. Mooren tyyli on sinänsä samalla tapaa ihmisten tyhmyyttä satirisoivaa kuin Simpsoneissa, mutta faktaa on latoa tiskiin aivan toisella tavalla.
Tekeekö tällainen dokumentti muutosta mihinkään? Ns. hyvinvoivaan katsojaan, joka ei voi asioille mitään se tekee. Ns. pahoinvoivaan katsojaan, johon surmien antama mediahuomio tekee vaikutuksen niinikään. Breivik hyödynsi sitä, eikö? Teolla ei olisi ollut hänen hakemaansa hyötyä jos mies ei olisi tiennyt sen tuomasta julkisuudesta. Vaikka asioiden käsittelyn kannattavuudesta on tullut paradoksi, ilman provosointia mitään ei ainakaan tapahdu. Michael Moore on tehnyt oman osansa ja kyseessä on yksi 2000-luvun parhaista ja vaikuttavimmista elokuvista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti