2000-luvun parhaat elokuvat: Anvil! The Story of Anvil (2008)

Sacha Gervasi: Anvil! The Story of Anvil (2008)

Anvil! The Story of Anvil kertoo kultaisella kahdeksankymmentäluvulla suosionsa huipulla olleesta heviyhtyeestä, joka esiintyi hetkellisesti suurilla lavoilla esittäen klassikoitaan, kuten Metal on Metalia. Sittemmin unohdettu, syrjitty yhtye ei koskaan antanut periksi ja jatkoi uraansa vaikka menekki ei vastannut alkutaipaleen toivoa. Kasarihevin eturintamalta tavan puhelinmyyjiksi, joilla on edelleen unelma musiikillisesta valloituksesta. Hellyyttävällä tavalla toteutettu dokumentti, joka tuntuu hyvällä tavalla väritellyltä, korostetulta, parhaiden pseudodokumenttien hengessä.

Pseudodokumenteilla, eli mukadokumenteilla on ollut pitkä matka nykyiseen suosioonsa. Orson Wellesin kertoma War of the Worlds radiolähetys vuodelta 1938 sai legendan mukaan kuulijat sekaisin ja uskomaan marsilaisten hyökkäykseen. Merkittävimmät teokset löytyvät kuitenkin nykypäivänä musiikin maailmasta, A Hard Days Night kertoi totuutta hieman mukailevasti The Beatlesin elämästä, This is Spinal Tap kuvitteellisen, sittemmin myös oikeasti perustetun kasarihevibändin toilailuista. Genre on kasvattanut suosiotaan huikeasti viimeistään Spinal Tapia kopioivista, parodian parodioista, kuten South Parkin Chef-mukadokumentista.

Dokumenttielokuvien, televisiosarjojen ja henkilökuvien tyyli muovautui vuosituhannen taitteessaa rajusti uuteen suuntaan muutenkin. Vahva käsikirjoituksen, laskelmoinnin, tyylittelyn ja ironian maku astui kuvaan monissa hiteissä. Tositelevision tulolla lienee oma osuutensa asiaan. Ricky Gervaisin Konttori-sarja on varmasti inspiroinut monia lypsämään itsesäälistä lisäpisteitä.

1990-luvulla dokumenttielokuva oli vielä suurelta osin vakava ja pyhä asia nykytrendiin nähden. Tämä ei tarkoita, etteikö nykyään tehtäisi dokumentaarisesti arvokasta jälkeä, mutta hajonta on paljon suurempi ja tyylillisesti annetaan enemmän löysää.

Modernin dokumenttielokuvan klassikot, kuten American Movie (1999) pistivät viimeistään lumipallon pyörimään. Verta, hikeä ja videonauhaa kuuluu suomennos. Dokumentissa seurataan elokuvanörtin epätoivoista taivalta kuvatessaan mustavalkoista kauhupätkäänsä Covenia, enolta lainatuilla parilla tuhannella taalalla. Surkuhupaisaksi, sympaattiseksi hölmöksi kuvattu Mark Borchardt on rakastettava hahmo. Hänen elokuvansa Coven julkaistiinkin, mutta vain pienellä menekillä, dokumentista tuli kulttihitti. Myös pelimaailmaan sijoittunut King of Kong on samalla hengellä toteutettu sympaattinen, äärimmäisen hauska viihdedokumentti.

Hevimusiikin alaosastoja on kuvattu lähiaikoina jo tehtailuksi asti, silti kerta toisensa jälkeen onnistuneesti ja yksittäisenä menestystarinana juuri Anvilin comeback, dokumenttielokuvan muodossa on niistä vaikuttavimpia. Se on kaikkea sitä, mihin on tähdätty jo vuosia, olematta kuitenkaan valhetta. Vaikuttava, liikuttava ja ennenkaikkea hauska. Tämän nähtyäsi haluaisit oikeasti auttaa noita poloisia! Dokumentin julkaisun jälkeen useat tunnetut yhtyeet ovatkin osoittaneet tukensa Anvilille ja bändi on nyt tunnetumpi kuin koskaan.

Anvil on toki loistava kohde dokumenttielokuvalle, mutta erinomainen käsikirjoittaja ja elokuvan ohjaaja Sacha Gervasi teki aiheesta kultaa. Toivon kaverille vielä pitkää ja aktiivista uraa. Gervasi on tällä hetkellä valmistelemassa tositapahtumia kuvastavaa elokuvaa Alfred Hitchcock and the Making of Psycho, joka lie tyylillisesti lähellä viimevuotista My Week with Marilynia. Odotukset ovat korkealla, eikä vähiten sen takia, että Janet Leighin rooliin on pestattu Scarlett Johansson.