 |
| Chan-wook Park: Oldeuboi (Oldboy, 2003) |
Oh Dae-Su kidnapataan ja vangitaan pieneen huoneeseen 15 vuoden ajaksi, tämän tietämättä syytä. Yhtä äkillisesti mies vapautetaan. Katkeruuden vallassa on syy kaikkeen löydyttävä, kaiken lisäksi tietyn aikarajan puitteissa.
Paljastusten ja katkeruuden labyrintissa seikkailevaa miestä seurataan vaikuttavin kuvin ja kääntein. Varsinainen väkivalta tai toiminta ei ole pääosassa. Silti elokuva sisältää yhden taidokkaimmin järjestetyistä tappelukohtauksista, mitä äkkiseltään tulee mieleen. Se ei sinänsä edistä tarinaa, mutta on elokuvaa parhaimmillaan. Sivulta kohtisuoraan kuvattu käytävätaistelu on liikkeen ja kuvan taidetta, jotain mihin kaikki eivät pääse koskaan sisälle.
Vaikka käytäväkohtaus voisi tuntua tekosyyltä lisätä elokuvaan näyttävää väkivaltaa ja vaikeuksia sankarin tielle, se on kaikkea muuta. Se jatkaa elokuvan tapaa siirtää tapahtumat aavistuksen verran maanpinnan yläpuolelle, samankaltaiseen maailmaan piirrettyjen tai sarjakuvien kanssa. Se on alusta loppuun viimeisteltyä ja näyttää kaiken rehellisesti. Kohtaus on kuvattu yhdellä otolla, se kestää useita minuutteja, se ei luo mitään yli-ihmiskuvaa hahmosta, mikään ei ole kaunisteltua. Hahmo hengästyy ja meinaa ottaa turpaansa, efekteillä, kuvakulmilla tai leikkauksilla ei tehdä siitä vetävää tai romantisoitua. Kohtaus on myös esimerkki elokuvan jokseenkin kieroutuneesta huumorintajusta.
Mangaan perustuva elokuva jakaa aistillisuuttaan mustavalkosarjakuvan kanssa, muttei tee tyylistään mitään numeroa. Asetelma on jo alkujaan yliampuva ja absurdi. Teoreettisesti kaikki olisi täysin mahdollista ja Oldboy pyrkii esittämään hypoteesin ihmisen kyvystä rakennella ja järjestellä järjenvastaisiin mittasuhteisiin nousevia asetelmia. Pohjimmiltaan kyseessä on aivan sama kuvio kuin supersankaritarinoissa tai missä tahansa aikamme hyvä versus paha taistossa. Nyt se on vain siirretty filmille sellaisena, kuin se vielä olisi maailmassamme oikeasti mahdollista, vaikka epätodennäköistä.
Korealainen Chan-wook Park on taas yksi todellinen elokuvamaailman outolintu. Aivan kuten niin useat Aasian virkaveljensä, Takashi Miike tietysti ensimmäisenä, tyyli, ohjauksen- ja elokuvan jälki ei ole millään muotoa johdonmukaista. On joka kerta täysi yllätys, onko uusi elokuva lapsellista, genrejä sekoittelevaa farssia, sekavien henkilöhahmojen täyttämää rikos- tai kauhuelokuvaa, vaiko kenties vuosikymmenen täydellisimpiä elokuvia.
Oldboy on ohjaajan kosto-trilogian keskimmäinen osa ja jokaiselta osa-alueeltaan huikeaa elokuvaa. Vuosikymmenen sitä yhtä parasta elokuvaa on mahdoton nimetä, elokuvia kun on niin monenlaisia, mutta tämä olisi hyvin potentiaalinen ehdokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti