Tietylle osalle ihmisistä ei varmasti ole vaikeaa löytää edellisen postauksen tarkoitusperiä, nimenomaan tämän kuun puolenvälin jälkeisenä aikana. Assosiatiivinen muistelo tutustumisesta ja yhteisestä matkasta suositun pelisarjan kanssa toimi alustuksena tälle jutulle.
Kaksitoista vuotta on kulunut Diablon toisesta osasta, joka on käytännössä elinikä pelimarkkinoilla. Voiko kolmas osa mitenkään vastata odotuksia, kyetä muuntautumaan ja kehittymään aiemmasta, menettämättä piiruakaan viihdyttävyydestään, sulavasta pelattavuudestaan ja koukuttavuudestaan?
Niille, jotka eivät jaa läheistä tuttavuutta pelisarjan kanssa, kyse ei ole kovinkaan vakavahenkisestä roolipelistä, lähinnä huolettomasta hutkimisesta ja hahmonkehittämisestä. Pelimaailma on laajahko, muttei lainkaan sokkeloinen ja peli pitää kyllä huolen siitä, ettei koskaan voi pudota kärryiltä. Kynnys aloittaa ja oppia on sen verran alhaalla, että mukaan on helppo hypätä. Ei ihme, että peli rikkoi heti ennätyksiä, sekä ennakko-, että avajaispäivän myynneissä.
Diablot sijoittuvat synkähköön, muttei kurttuotsaiseen, keskiaikaa muistuttavaan fantasiamaailmaan, jossa välejä selvitellään miekoin ja loitsuin. Verrattain realistisessa ympäristössä, etenkin itse toiminta on varsin piirrosmaista. Tottakai kuolinparahdukset ja muut korahdukset on toteutettu asiaankuuluvalla tavalla tyylitellyn aidoiksi, mutta itse silppuaminen on graafisen nättiä.
Toisinaan, aloittaessani uuden pelin pelaamista tai vaikka uuden levyn kuuntelua, etenkin sen ollessa erityisen odotettu, koen sen jollain tapaa huvittavana tai ehkä jopa hölmönä. Esimerkiksi juuri tässä tapauksessa. Vuosia on odotettu ja oikeastaan mitä?
Pääsen valitsemaan hahmon, jolla haluan pelata. Valitsen velhon. Otan vastaan kylänmiesten huolia ja murheita, tehtäviä ja neuvoja. Nappaan jonkun kepin mukaan, jolla menen sohimaan lähistöllä mellastavia örkkejä.. ehkä jopa availen muutaman kirstun. Kerään varallisuutta materian muodossa, jota pystyy heijastamaan numeroin pelihahmoni tehokkuuteen eri osa-alueilla. Toisinaan käyn kylillä vaihtamassa materiaa tai silkkaa latia erinäisiin hyödykkeisiin tahi palveluihin. Tämä jatkuu tehtävästä toiseen, kylästä toiseen, näytöksestä toiseen ja lopulta vaikeusasteesta toiseen.
Tämä lajityypinsä ikuinen sykli on verhottu keskivertotarinaan, ironiseen huumoriin, näyttäviin ja elokuvamaisiin välianimaatioihin, jotka tuskin kuitenkaan ovat syy pelien pelaamiseen. Koukuttavuus syntyy nimenomaan hahmonsa kehittämisestä ja uuden oppimisesta. Vielä yksi leveli, vielä yksi taito, vielä yksi uusi varuste, vielä yksi kätyrijoukko tai vihollishirmu joka lahdata. Sivullisen silmin ihan oikeasti todella typerän näköistä puuhaa. Verrattain vastaavaa peliä avovaimoni kuvaili joskus peliksi, jossa puhutaan paljon ja keräillään hanskoja. Siinähän se lyhyesti.
Peli on tietenkin teknisesti edellistä osaa kehittyneempi, se on myös aavistuksen verran piirrosmaisempi ja eläväisempi. Hahmoluokat ovat uudistuneet barbaaria lukuunottamatta, mutta silti valitsemani pelihahmo wizard tuntuisi muistuttavan aika paljon edellisen sorceressia. Suurin muutos on pienet käytännön asiat, joita löytyy yllättävän paljon. Muutoksen on käynyt läpi potionien käyttö, mana, loitsut, town portal, identifioiminen, checkpointit, mapit, kuoleminen, tavaroiden ja hahmojen ominaisuudet, jalokivet, joukossa pelaaminen jne. jne. Osa helpottaakseen, osa rajoittaakseen, omasta mielestäni muutokset ovat lähes poikkeuksetta parempaan päin.
Huolestuttavin muutos on pelin riippuvuus serveristä ja nettiyhteydestä yleensäkin. Pelin julkaisupäivänä en päässyt sitä kokeilemaankaan, koska serverit olivat tukossa. Miljoonia ihmisiä samanaikaisesti samassa paikassa voi aiheuttaa sellaista. Blizzardille tämä tuli täytenä yllätyksenä, vaikka nettipelaaminen on pelitalon ykkösprioriteetti. Varsin outoa. Parin päivän päästä avajaisjuhlallisuuksista seurasi jo huoltokatko, joka ei jääne viimeiseksi.
Ongelmista huolimatta olen päässyt jopa pelaamaan peliä välillä. Tyytyväisin mielin vielä kaiken lisäksi. Peli maksimoi pelaajan viihtyvyyden ja sulavan pelattavuuden kokonaisuudessaan. Ylimääräistä tehtävää ja yksityiskohtaa löytyy ihan mukavasti, vaihtelevuutta ja sopivissa määrin myös haastetta. Uudelleenpelattavuus vaikuttaisi olevan jälleen erittäin korkealla. Koluten melko pitkälti jokaisen sopen pelimaailmasta normaalitasolla, päädyin kiskaisemaan nirrin itseltään Diablolta, noin kahdenkymmenen pelitunnin jälkeen. Uskoakseni olen onnistunut siinä aina ensiyrittämällä pelatessani ensikertaa peliä ja näinhän siinä kävi taas. Pitkä ja antoisa vääntö toki, mutta suhteellisuus tuntuu hauskalta, joskus kun sitä ottaa auttamattomasti turpaansa parilta hassulta kätyriltäkin.
Neljän näytöksen urakka lähtee Diablon tipahdettua uudestaan käyntiin, seuraavalla vaikeusasteella. Kaikki muuttuu riittävän paljon pitääkseen touhuamisen vähintään yhtä kiinnostavana kuin ensikierroksella. Olin varma etten malttaisi olla aloittamatta heti uutta hahmoa, kovin kiinnostuneena niiden ominaisuuksista, mutta toisin kävi toistaiseksi. Uusi vaikeusaste tuo paljon aivan uusia puolia moneen asiaan. Mielenkiintoa ruokitaan onnistuneesti taukoamatta.
En ole ikinä pitänyt erityisemmin netissä pelaamisesta. Tämä toimikoon poikkeuksena sääntöön. Kera kelpo comraden, vaikeuksien taittaminen ja hyödykkeiden päikseen vaihtaminen on ihan mukavaa. Toisen peliin saa hyväksytty kaveri hypätä koska vain ja löytämänsä tavaran saa pitää. Lootit ovat kummallakin omat, mutta niitä saa vaihtaa. En yhtään ihmettele, että jotkut jäävät vastaaviin peleihin vakavastikin koukkuun. Kaikki on vain niin miellyttävästi toteutettu, kuluttajan etua ajatellen.
Onko pelistä nyt sitten sen kakkososan haastajaksi tai jopa päihittäjäksi? Peli ei ole tällä kertaa niin käänteentekevä, vaikka aikaa on kulunut monta kertaa kauemmin, kuin kahden ensimmäisen osan välillä. Ollessaan hyvin samanrunkoinen, lähinnä päivitetty ja johdonmukaistettu, monipuolistettu versio samasta vanhasta, kyllä Diablo III taisi sysätä edeltäjänsä hyllyn koristeeksi. Erittäin viihdyttävä ja pitkäikäinen tuote. Erinomainen etappi myös aloittaa matkansa lajityypin parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti