 |
| Cristian Mungiu: 4 luni, 3 saptamâni si 2 zile (suom. 4 kuukautta, 3 viikkoa ja kaksi päivää, 2007) |
Tapahtumapaikkanaan 1980-luvun lopun kommunistivaltainen Romania, jossa abortti on ehdottoman tuomittava rikos. Kaksi opiskelijatyttöä järjestävät toiselle laittoman abortin hotellihuoneeseen, jonka tulee suorittamaan varsin kylmäkiskoinen herra mitä kyseenalaisin metodein, minkä vuoksi toimenpiteen kohteen tulee pysyä paikallaan hievahtamatta juuri niin kauan kuin tarve vaati, oli se kuinka kauan tahansa.
Elokuva itsessään ei kerro juuri muuta, kyse onkin vain ja ainostaan siitä miten se kerrotaan. Ne kaikista vaikuttavimmat elokuvaelämykset harvemmin ovat varsinaisia hyvän mielen elokuvia. 4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää onkin varsinainen viihde-elokuvan vastakohta, brutaali reality check hyvinvoivan katsojakunnan kasvoille. Yksiselitteisesti pysäyttävä kokemus. Tämä todellisista tapahtumista ammentava elokuva on romanialaisen Cristian Mungiun toinen elokuva. Piti siitä tai ei, sen ansioita ei voi kiistää.
Kyseessä on raadollinen kuvaus yksilön kokemasta tuskasta ja häpeästä, jota tämä joutuu kokemaan ja jonka kanssa elämään vielä lopun ikäänsä. Aidonoloiset tunteet kuten pelko ja epätoivo ovat harvoin huokuneet ruudulta yhtä uskottavasti kuin näiltä nuorilta, melko kokemattomilta näyttelijöiltä. Se yksin, yhdistettynä kuvaukseen riittävät tekemään elokuvasta piinaavan ja ikimuistoisen.
Tapahtumia kuvataan aivan kuin salaa, huoneen nurkista ja kulmista, sekä oven takaa tirkistellen. Tilaa annetaan ajatuksille ja tunteelle jolloin sanat eivät riitä, kohtausten annetaan elää ja muovautua paikallaan, ne saattavat olla pitkiä ja katkeamattomia, kuitenkin huokuen koko ajan lisää tunnetta vaikka mitään ei suoranaisesti tapahtuisikaan. Tämä luo tunnelman halusta puuttua tapahtumiin tai auttaa, pysyen kuitenkin siihen kykenemättömänä, aivan kuten kaikki elokuvassakin. Kaiken tulee tapahtua niin kuin se tapahtuu, sanat ja teot ovat raskaita tehtäviksi ja kannettaviksi.
Verkkaisen tapahtumienkulun, emotionaalisen taakan kasvun, rapistuneen katukuvan ja kaiken muun kauhun keskellä leikataan nerokkaasti elämää raikuvan romanialaisillallisen äärelle, jossa ei halaistua sanaa jaeta illan murhaepisodista. Kontrasti on musertava. Ainoa asia joka on musertavampaa on elokuvan hyytävä loppukohtaus. Cristian Mungiu on tehnyt elokuvan ihmisistä ja ihmiskunnasta tietyllä aikakaudella, tietyn paineen alla, jonka sietäisi tavoittaa katsojat kaikista ihmis- ja ikäluokista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti