 |
| Jan Kounen: 99 francs (suom. 99 frangia, 2007) |
Octave Parango, ylipalkattu, helppoa ja nopeaa elämää viettävä, mainosalan ammattilainen kuvittelee yhdenyön suhteiden ja kokaiinitäyteisen elämän muuttuvan pian pysyvän parisuhteen myötä. Työkaveriin kohdistunut lähempi tuttavuus ei kuitenkaan ota onnistuakseen ja mies saa tarpeekseen koko mainosalasta, päättäen nousta kapinaan sitä vastaan.
Frédéric Beigbederin 99 frangia on valloittava ja mielenkiintoinen kirja. Ehkä roskaa, siinä missä Tuomas Vimman loistava Helsinki-trilogia, mutta herkullisesti mainosalaa satirisoiva absurdi sekasotku kokahuuruja ja yksityiskohtaisia selvityksiä mainosalan nerokkaista kusetuksista. En ole niitä jotka mielellään vertailevat kirjaa ja elokuvaa tai asettavat niitä parempiin ja huonompiin, eli yleensä lytäten elokuvaversion kirjan luettuaan. Olin kuitenkin varautunut kirjan luettuani, sillä sen kääntäminen elokuvaksi tuntui melko vaikealta tehtävältä kirjan tyylillisen luonteen vuoksi.
Jan Kounen oli todellakin mies paikallaan elokuvan ohjaajaksi. Shamanismista kiinnostunut Kounen on mestari käsitellessään fantasiaelementtejä ja houreista psykedeliaa draaman mausteena ja sitä kirjan sovitus elokuvaksi aika ajoin vaatiikin. Kounenilla on sen verran mielenkiintoinen näkökulma tarinan ja kerronnan visuaalisuudesta, ettei yksikään kirjan luoma mielikuva mene ainakaan pilalle jälkeä katsoessa. Jean Dujardin hoitaa pääosan, ehkei järin charmikkaasti vaikka kasvonpiirteet olisivat siihen kuin luodut, mutta kyynisellä ja poikamaisella huumorilla, sekä osuvalla asenteella.
 |
Loppua kohden tarkoituksellisen överiksi paisuva elokuva on kuin helpon elämän kupla, joka tulee poksahtamaan ennen pitkään. Siihen mennessä on nähty jo riittämiin nousuja ja laskuja, kulutusyhteiskunnan kritisoinnista tulee viivoja kiskovan menestyjän pakkomielle ja matka muuttuu surrealistisuudessaan ja mustassa huumorissaan Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa -tyyliseksi tripiksi. Kounen on saanut säilytettyä myös sen älykkään, ajatuksia herättävän ja pohdiskelun aiheita antavan puolen, joka loppujen lopuksi kiehtoo jopa enemmän. Kaikkiaan 99 frangia on hauska ja viihdyttävä, mutta ehdottomasti myös älykäs satiiri ja tarpeellinen isku miljardibisnestä pyörittäville brändeille.
Luin muuten pokkarimallin, eli suomennettuna nimellä 8,99e, kovakantista myydään nimellä 24,99e. Kustannussopimus sanelee säännön, että kirjan nimen ja myyntihinnan tulee olla sama. Maailma on siis pullollaan eri valuuttain ysiysi päätteisiä hintoja, sisällön ideologian kurottautuessa näin jopa ulkoasuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti