perjantai 4. toukokuuta 2012

2000-luvun parhaat elokuvat: American Psycho (2000)

Mary Harron: American Psycho (suom. Amerikan Psyko, 2000)


Bret Easton Ellisin kulttikirja filmattiin elokuvaksi heti vuosituhannen taitteessa ja nimiroolin esitti ikimuistoisimmassa roolissaan, tämän hetken kovimpiin näyttelijöihin lukeutuva walesilainen Christian Bale. Oikeasti brutaaliin, graafiseen väkivaltaan asennoituneena elokuvaversio pystyi aikoinaan jopa pettämään odotukset aluksi. Lukuisien katselukertojen jälkeen se tuntuu lähes absurdilta, sillä kyseessä on viime vuosikymmenen ehdottomasti hienoin musta komedia.

Kauttaaltaan viihdyttävä ja ikimuistoisilla kohtauksilla mieleen jäävä kuvaus nykiläisestä psykopaattijupista kestää katsomista vuodesta toiseen. Patrick Bateman on mieleltään ultraväkivaltainen, egoltaan ylitsevuotava nilkki, jolle on kertakaikkiaan liikaa, jos työkaverin käyntikortti on painettu valkoisuuttaan hohtavammalle paperille kuin oma. Se on jo riittävä syy nostaa kaveri seinille. Hauskan ja pelkän inhottavan raja on niin häilyvä, että väärällä roolituksella lopputulos olisi voinut olla kaikkea muuta kuin onnistunut.

Toki katsojan tulee ymmärtää Amerikan Psykon satirisoiva sävy saadakseen siitä kaikki irti. Muistan joskus keskustelleeni aiheesta satunnaisen tutun kanssa ja tämä ei voinut millään ymmärtää miten elokuvaa voisi pitää hauskana. Vaikka teemaltaan pyöritäänkin psykologisen trillerin alueella, sisältö on nimenomaan yliampuvan hulvatonta. Kirja äityy jopa mauttomaksi, mutta elokuvaa en voi millään muotoa pitää liian rankkana. Se on luultavasti pelkkä etu lopputulosta ajatellen.







Huikeat roolisuoritukset, naurettaviin korkeuksiin nousevaa egomaniaa, hauskaa dialogia ja verta, kiehtovan, psykologisen vireen alla. Elokuva sai "jatko-osan" American Psycho 2: All american Girl paria vuotta myöhemmin. Millään tavalla mihinkään liittymätön elokuva on malliesimerkki turhaakin turhemmasta tuotannosta, mutta hei, onhan siinä Mila Kunis. Eipä elokuva ole yhtään sen huonompi kuin mikä tahansa videona levitetty jenkkitrilleri, mutta jollain tavalla tuo nimellä rahastus joskus pistää vähän nyppimään.

2 kommenttia: